Toisinaan tuli sentään hänkin tupaan jollekin asialle tai nähdäkseen, oliko kaikkea riittämään asti, ja huhut "Tähden" kauniista Elisabetista lisäsivät osaltaan melkoisesti vieraitten lukuisuutta.
Norjalaiset, jotka toivat Amsterdamiin puutavaraa @@ useimmat heistä purkivat lastinsa Pürmurendessä tai Alkmarissa @@ olivat uskollisia vieraita.
Elisabet jutteli heidän kanssaan usein heimouden vuoksi ja kuullessaan jonkun heistä olleen pitkällä matkalla hän saattoi kevyesti ja ikäänkuin sattumalta kysäistä, olivatko kuulleet hänen tuttavastaan merimiehestä, jonka nimi oli Salve Kristiansen ja joka oli kotoisin Arendalista.
Elisabetin luonnonlaatuun kuului hyvä annos tahtoa, ja talossa, jossa hän oikeastaan johti kaikkea, tämä puoli hänen olemustaan kehittyi melkoisesti. Nuoren tytön terhakkuus ja varmat mielipiteet loivat häneen usein yksipuolisen myöntymättömyyden leiman, näyttipä hän matami Garvloitista toisinaan liiankin mahdikkaalta.
Harvasanaisina pahantuulen päivinä, jolloin hän tavallisesti oli kuumeentapaisessa puuhassa, hän kiireissään helposti unohti perheenemännälle osoitettavan huomaavaisuuden ja saattoi muitta mutkitta syrjäyttää hänen määräyksensä.
Matami Garvloit ei kumminkaan maininnut asiasta mitään Elisabetille itselleen, hän moitti vain hänen epäkohteliasta ja välinpitämätöntä käyttäytymistään kauppa-apulaista kohtaan.
Elisabet sanoi kauppa-apulaisen häntä ikävystyttävän, mutta matami Garvloit lausui vakaana mielipiteenään, että nuoren tytön pitää osata peittää sellaiset tunteensa.
Totta oli, että Elisabetilta puuttui taitoa sellaisissa asioissa. Hän ei halunnut mielellään alistua pakkoon, ja hänestä näytti yleensäkin mielettömältä, että piti käyttäytyä ikäänkuin olisi hyvinkin hupaista, vaikka on ylen ikävystyttävää.
Eräänä työn ja touhun täyttämänä aamupäivänä Elisabet kulki kiireesti tarjoilutuvan läpi.
* * * * *