Kävi niinkuin Salve oli vaistomaisesti peläten aavistanut: hänelle tuli pitkä ja alakuloinen talvi.
Hän asui Tönsbergissä, mutta seurusteli harvoin toisten laivurien kanssa, joita siellä on talvisaikaan aina paljon.
Jonkun aikaa hän eli Amsterdamissa viettämänsä viikon ihmeellisestä muistosta, mutta pian alkoi hänen hankala mielensä jälleen punnita ja tutkia sitä kultaa, jonka hän oli voittanut, ja epäilys epäilyksen jälkeen tunkihe hänen ajatuksiinsa. Oliko Elisabet tarjonnut hänelle elämää varten vain sydämensä rippeet, vai oliko hän antanut oman, täyden, raikkaan itsensä?
Se ajatus, joka oli johtunut hänen mieleensä Elisabetin näyttäessä sormuksia, leimahti jälleen eloon, Elisabet oli ollut vähällä joutua meriupseerin morsiameksi! Samoin kohosi näkyviin muisto siitä, miten hän oli seisonut kadetti van Spyckin kuvaa katsellen, kasvoissa ihastuksen hehku.
Salve mietti itsekseen, että Elisabet oli sittenkin luopunut loistosta, johon hän oli sydämestään kiintynyt.
Kuinka hänen täytyikään vertailla toisiinsa näitä kahta asiaa: päästä ylhäiseksi rouvaksi, kuten hänen ylpeä luontonsa oikeastaan edellytti @@ ja joutua toimeentulostaan taistelevan merimiehen vaimoksi!
Lisäksi tuli vielä hänen syvä arkatuntoisuutensa näissä asioissa. Olihan hän asettanut kihlautuessaan nimenomaiseksi ehdoksi, ettei niihin ollenkaan kajottaisi.
Mitä enemmän Salve ajatteli, sitä epävarmemmaksi hän havaitsi pohjan, jolle oli rakentanut; pinnalta ylen kaunis omena osoittautui madonsyömäksi ydintä myöten. Näytti siltä kuin hänen olisi heitettävä se pois.
Kuitenkin eli hänen sydämensä syvimmässä tunne, joka puhui kaikkea tuota vastaan. Kun sitten ajatukset jälleen sukelsivat esiin @@ kuinka kehnoksi ja vaivaiseksi hän tunsikaan itsensä! "Jospa hän olisi täällä!" kuuli hän mielessään kuin avunhuudon, sillä hän tunsi olevan tarjona sen vaaran, että hänen parempi minänsä hukkuisi tähän kaikkeen.
Usein hän ajatteli kirjoittaa Elisabetille. Mutta oli niin paljon sellaista, mitä ei saanut eikä uskaltanut sanoa, että hän aina luopui aikeistaan @@ Jumala tiesi, kuinka monta kertaa.