Hän katseli tulijoita hetken tarkkaavasti yhä kumartuneessa asennossaan, mutta nähdessään Elisabetin lapsineen hän huudahti myötätuntoisesti:
"Tuleeko vaimo parka lapsineen suoraan mereltä?" Se kuulosti kauniimmalta kuin kaiken maailman tervehdyspuheet.
"Tulee, Mari, @@ Matiasta ja Pietaria, Jumalan kiitos, ei ollut kulkuvesillä näkyvissä!" vastasi Ib.
Tuo näytti olevan mieltäkeventävä uutinen. Emäntä alkoi pitemmittä puheitta askarrella vieraittensa hyväksi: hän ja hänen täysikasvuinen tyttärensä siirsivät heille rahin lieden ääreen ja asettivat kattilan tulelle keittääkseen lämmintä juomaa.
Emäntä näytti tottuneen suorittamaan kaikkia asiaankuuluvia tehtäviä, sillä ei kestänyt kauan, ennenkuin he kaikki olivat muuttaneet ylleen kuivat vaatteet ja Elisabet lapsineen makasi vuoteessa.
Puuhaillessaan kyseli emäntä hiljaa mieheltään, miten kaikki oikeastaan oli käynyt.
Salve, joka istui nojaten leukaansa käteen ja tuijotellen tuleen, kuuli hänen kysyvän:
"Mahtoiko alus olla hänen omansa?"
"Oli kyllä, se oli koko omaisuutemme", vastasi Salve tyynesti. "Saammepa olla iloiset, että miehenne meidät pelasti. Ikävä kyllä emme voi häntä paljoakaan palkita siitä, että hän tässä säässä pani vaaralle alttiiksi nuttunsa ja henkensä ulkona riutoilla."
"Lähditkö sinä taaskin sillä tavoin, Ib?" kääntyi vaimo kysymään mieheltään, kasvoissa huolestuneen moitteen ilme @@ kuitenkin niin, ettei hän halunnut tehtyä tekemättömäksi.