"Sinä näytät niin @@ iloiselta, Elisabet."
"Senvuoksi, että olet nukkunut hyvin, täti. Jos juot hieman, niin saatpa nähdä, että pääset jälleen uneen."
Elisabetin huulilla väikkyi hiljainen hymy, ja koko hänen ryhtinsä oli yht'äkkiä käynyt itsetietoiseksi. Hän tunsi mielensä keventyneeksi ja vapautuneeksi @@ monivuotisesta painostuksesta. Hän oli vihdoinkin päässyt selvyyteen ja näki läpi sen, mikä oli tähän asti levännyt raskaana, hämmentävänä usvana koko elämän yllä tehden jokaisen askeleen, jokaisen ajatuksen, jokaisen ilon epävarmaksi.
Hän tiesi nyt, missä hänen vastuunsa oli, mitä hän tahtoi ja mitä hänen piti tehdä.
Hän odotti Salvea ja Gjertiä seuraavana päivänä saapuviksi ja ajatteli kovin, kuinka ottaisi hänet vastaan. Selvityksen piti tapahtua, mutta Elisabet tiesi myös, että hänen oli meneteltävä viisaasti.
Ja kesken tätä kaikkea @@ kuinka iloisesti kaivaten hän odottikaan miestään.
27.
Salvella oli ollut onni myötä; hän oli pelastanut Hesnäsiin erään englantilaisen parkkilaivan ja saanut hyvän palkkion.
Kotiintulo kammotti häntä nyt kuten aina, mutta kun hän ei tavannutkaan vaimoansa ja kuuli, miten asianlaita oli, lähti hän heti Arendaliin häntä tapaamaan.
Elisabet otti hänet vastaan eteisessä.