Ikkunalla pöydän luona, missä Elisabet tapasi istua ompelemassa, oli kiilloitettu puhvelinkavio jonka hän kerran oli huvin vuoksi ottanut mukaansa Montevideosta teettäen siitä neulatyynyn jalustan, ja seinällä hieno, luuhun leikattu norsun kuva, joka sekin oli hänen pitkien matkojensa muistoja.
Hän seisoi hetkisen mietteissään katsellen noita esineitä ja meni sitten makuuhuoneeseen, missä olivat heidän ja piltin pienoisen vuoteet.
Hän loi silmäyksen seinustalla olevaan yksinkertaiseen lipastoon. Sen päälle tapasi Elisabet kauniita, vaaleita hiuksiaan järjestellessään asettaa tuvan seinällä riippuvan kuvastimen, jonka kiilloitettuun kehykseen oli leikattu ruusu.
Salven mieleen muistui, kuinka usein he olivat keskustelleet toistensa kanssa hänen seisoessaan siinä poispäin kääntyneenä, sorea niska ja voimakas, kaunis vartalo näkyvissä ja voiden toisinaan vastata ainoastaan kasvojensa ilmettä muuttamalla.
Miehen ajatukset askartelivat pitkän aikaa tuossa ja monissa muissa pienissä, tutuissa asioissa, joita olisi sopinut sanoa liian lapsellisiksi neljänkymmenen vuoden ikäiselle, karskinnäköiselle, parrakkaalle miehelle. Mutta hän ei ollutkaan nyt karski @@ kaukana siitä.
Yht'äkkiä hän kävi kovin hiljaiseksi. Hän käsitti, ettei voinut tulla toimeen ilman häntä ja kääntyi hitaasti katsomaan ympärilleen, mielessä kasvava pelontuska.
Hänestä tuntui siltä kuin Elisabet olisi tosiaankin poissa, kuin hän olisi jollakin tavoin hänet menettänyt ja kaikki nyt seisoisi huoneessa hiljaa ja pölyn peittämänä ja jäisi yhä niin seisomaan @@ auttamattomasti.
"Minä olen sen ansainnut!" mutisi hän hien kihotessa hänen otsalleen.
"Onko hänen olonsa minun luonani ollut sellaista, että voin odottaa hänen minusta pitävän? Eikö syynä olekin oma kehnouteni? Hän oli oikeassa @@ liiankin oikeassa! Minä olen kohdellut häntä huonosti, epäluuloisesti ja tyrannimaisesti, aina ja alinomaa. Nyt en voi kyllikseni istua täällä sitä katumassa! Hän ei olisi oma itsensä, jos sietäisi sellaista!"
Hänen ajatuksensa viipyi viimeksimainitussa asiassa, kunnes hänelle selvisi jotakin. Hän huudahti katkerasti itseänsä ivaten: