Mutta äkkiä kihosi hänen otsalleen hiki, hänen silti mitään virkkamatta.
Valo oli omituisen epäsäännöllinen: se muuttui tumman punervaksi ja näytti vihdoin sammuvan.
Mitä taivaan nimessä se voikaan olla?
Oliko hän kenties erehtynyt ja ohjasi "Junon" kaikkineen päivineen suoraan rantakallion kupeeseen!
Niin kului neljännestunnin aika. Salve Kristiansen ei ollut eläessään nähnyt niin ankaran huolestunutta ilmettä kuin Beckin, joka oli huomannut hänen kasvoissaan epäilyksen vivahduksen ja katseli häntä ilmeisesti aprikoiden, ryhtyisikö itse jälleen alusta ohjaamaan.
Mutta valonvälke syttyi jälleen @@ mikä sen esteenä lienee ollutkaan @@ ja sinä yönä Salve Kristiansen pelasti "Junon" Merdöhön.
Seuraavana aamuna alus lepäsi Arendalin satamassa, jossa sen lasti oli purettava, pumppujen ollessa alinomaa käynnissä, ja sitten siirrettiin korjaustelakalle.
Beck antoi Salvelle 100 hopeariksiä ja lupasi ottaa hänet aliperämieheksi "Junolle", kunhan hän oli ehtinyt perehtyä merenkulkuoppiin.
Siitä kerrasta oli peräisin hänen halunsa päästä luotsiksi.
9.