Pikku Torungissa oli tapahtunut merkillisiä asioita, joista kaupungissa nyt kiireen kaupalla juteltiin.
Vanha Jakob oli joutunut halvauskohtauksen uhriksi kuollen sinä yönä, jolloin "Juno" suoritti uhkayrityksensä.
Viimeksikuluneina parina vuorokautena, sumun ja myrskyn vallitessa, he olivat kuulleet hätälaukauksia, ja pojantytär oli sinä aikana pitänyt yksin vireillä lieden tulta laiminlyöden tehtävän ainoastaan sinä hetkenä, jolloin vanhus henkäisi viimeisen kerran.
Se hetki se oli saanut "Junoa" ohjaavan Salven ankaran epätietoisuuden valtaan.
Seuraavana päivänä oli neito epätoivoissaan pyrkinyt henkensä uhalla ahtojään yli hakemaan ihmisiä avukseen, ja hänet oli otettu erääseen venheeseen, joka vei hänet kaupunkiin.
Elisabet rukkaa askarrutti isoisän kuoleman aiheuttama suru siinä määrin, ettei hän ajatellutkaan muovata kertomustaan mielenkiintoiseksi.
Meriupseeri Carl Beck osasi kuitenkin innoissaan luoda tapahtumaan romanttista hohdetta, joten nuori tyttö äkkiä kohosi päivän sankarittareksi.
Juttu lähti kiertämään amtmannin luota @@ perheestä, jossa oli kaksi kaunista tytärtä ja jossa luutnantti Beck joka päivä vieraili @@ ja nytpä ei puhuttu muusta kuin siitä, kuinka Elisabet oli ollut kuolevan isoisänsä luona Torungissa, pelastanut "Junon" ja sitten lähtenyt uskaliaalle retkelle yli jään.
Kaikki saattoivat havaita, että neidossa piili merkillinen luonne. Sitävastoin vallitsi naismaailmassa eriäviä käsityksiä hänen erikoisesta kauneudestaan @@ "mikä vahinko, että hän oli jäänyt niin kovin osattomaksi!"
Beckien katsottiin nyt joka tapauksessa olevan velvollisuus ottaa hänet hoiviinsa.