Beck piti tosiaankin ensi töikseen huolta vanhan Jakobin kunniallisesta hautaamisesta.
Nuoren neidon luo, joka nyt asui erään ahtaan kadun varrella tätinsä luona, tulvi nimellisiä ja nimettömiä ystävällisiä neuvoja, mustaa hamekangasta ja koristeita varsinkin kaupungin nuorilta miehiltä ja kauppa-apulaisilta, kävipä pari kaupungin toimekasta rouvaa ihan henkilökohtaisesti puhumassa neidon tulevaisuudesta.
Meriupseerin lausuttua, että hän piti näitä lahjoja persoonallisina loukkauksina, niiden tuonti taukosi.
Hän itse kävi yhden ainoan kerran talossa, vanhin sisarensa mukanaan.
Hänen olemuksensa pakostakin viehätti. Hän otti niin luottavan miellyttävästi ja samalla niin vaatimattomasti osaa Elisabetin suruun eikä kyennyt salaamaan liikutustaan, kun lähtiessään lausui, että heidän oli kiittäminen Elisabetia isänsä pelastumisesta.
Hänen lähdettyään esitti sisar varsinaisen asian. Sisar ehdotti tädille, että Elisabet siirtyisi Beckien taloon, missä vähitellen oppisi niin paljon, että voisi toimia kunnollisena taloudenhoitajattarena @@ missään tapauksessa hänen ei tarvitsisi olla tavallisena palvelijattarena. Neiti lisäsi, että tämän tulevaisuudensuunnitelman oli laatinut hänen veljensä.
Tarjous oli heidän oloissaan suurenmoinen, ja täti otti sen vastaan ylen iloisena.
Elisabetin otsa vetäytyi hetkiseksi pilveen; hän tunsi @@ osaamatta sanoa, miksi @@ mielessään erinäistä ahdistusta, kun ajatteli joutuvansa lähempään kosketukseen meriupseerin kanssa, ja toisaalta hän taas ei kovinkaan mielinyt siitä mahdollisuudesta luopua.
Jo seuraavana päivänä tuli Elisabet Beckin perheeseen.
10.