Noin kello kahden tienoissa hän asteli pimeänsuojassa lankkua myöten maihin.
Elisabetin täti asui mäellä eräässä pienessä talossa. Salve oli päättänyt herättää hänet saadakseen häntä puhutella.
Vanha Kirsti muori oli tottunut siihen, että häntä öisin häirittiin @@ eräs hänen tehtäviään näet oli sairaiden ääressä valvominen @@ mutta hän oli silloin aina ärtyinen.
Tuntiessaan sytyttämänsä kynttilän valossa Salve Kristiansenin muori päätteli miehen olevan humalassa, koska hän oli kovin kalpea ja muutenkin oudonnäköinen.
"Sinäkö siinä, Salve @@ ja ihan yösydännä?" virkkoi muori moittien ovelta haluamatta aluksi päästää tulijaa sisään. "Silläkö tavalla se palkka pannaan menemään?"
"Ei, Kirsti muori @@ minä tulen suoraan vahtivuoroltani, sillä tahdon jutella kanssanne hieman Elisabetista." Ääni oli ilmeisen hiljainen ja surunvoittoinen, ja muori ymmärsi jotakin tavatonta olevan tekeillä. Hän avasi oven.
"Elisabetista, sanoit?"
"Niin, missä hän on?"
"Missä on? Beckien luona, tietenkin. Onko jotakin tekeillä?"
"Se kai pitäisi teidän lähinnä tietää, Kirsti muori", virkkoi Salve vakavasti.