"Kuntohan se veljellesi hankkii kunniamerkin eikä kapteeni Fenger, joten en käsitä @@"
"Etkö käsitä? Niin, tyttöseni, sellaisista asioista täytyy usein pitää huolta tässä maailmassa", virkkoi Miina hieman ylhäisen kokeneesti.
"Ei, sitä minä en käsitä", väitti toinen yhä itsepintaisesti ja hieman punastuen, "minä jäisin mieluummin ilman kunniamerkkiä kuin —"
"Niin sinä!" virkkoi Miina imarrellen, astui ystävättärensä luo ja laski käsivartensa hänen olalleen, koska huomasi toisen kiihtyneen. "Mutta me muut, emmehän me ole niin oikeamielisiä ja vanhurskaita kuin sinä, Maria! Sitäpaitsi", lisäsi hän päästäkseen asiasta, "Carl ei ollenkaan tiedä, että me täällä hieman mielistelemme kapteenia."
Elisabet oli sydämestään Maria Forstbergin puolella. Se vain tuntui harmittavalta, että hän oli voinut hetkeäkään epäillä Carl Beckin voivan alentua moisiin vehkeisiin.
Carl Beckin sitten astuessa huoneeseen kosketeltiin kunniamerkkikysymystä leikkisään tapaan.
"Sehän kuuluu riippuvan kapteeniluutnantin armosta", virkkoi Maria Forstberg, vastoin tavallisuutta hieman pistävästi, luoden katseensa neulomukseen.
"Minä en välitä rahtuakaan sellaisista nutunkoristeista!" vastasi hän leveästi ja ikäänkuin väsyneenä koko juttua kuuntelemaan.
Elisabetista tuo kuulosti miehekkäältä.
Seikka oli kuitenkin se, että Beck kovin halusi tuota koristetta ja oli salaa harmissaan siitä, mitä Maria Forstberg oli huomauttanut. Maria oli mielellään ollut hänen uskottunaan vakavissa asioissa, mutta tätä asiaa koskevan mielipiteensä oli Beck häneltä salannut ja tahtoi nyt mieluimmin herättää sen vaikutelman, että asia oli hänelle kerrassaan yhdentekevä.