"Minä en lähde, sen tahdoin teille sanoa!" toisti Elisabet yhä harmistuneemmin, vapisevin äänin @@ hänen ilmeensä oli ankaran päättävä.
Luutnantti sopersi hämillään:
"Luuletko siis, Elisabet" @@ mutta Elisabet oli jo kääntynyt pois. Hänen astelunsa nurmikon poikki näytti ivallisen torjuvalta @@ luutnantin silmiin hurjan ihanalta ja ylväältä.
Matka järjestettiin toisin, mutta luutnantin varovaisuudesta huolimatta tuli sattumalta ilmi, ettei Elisabet ollut suostunut lähtemään hänen kanssaan yksin, ja rouva Beck piti sitä sangen kiitettävänä.
Hänen olisi itsensä pitänyt ajatella, ettei se oikein sopinut; mutta samalla hän lausui hieman ankarasti, että Elisabetin olisi ensin pitänyt keskustella asiasta hänen kanssaan.
13
Kaupunkitalossa toimitettavat korjaukset pakottivat perheen tällä kertaa oleskelemaan huvilassa sangen myöhään syksyyn.
Kauniina syyskuun päivinä oli kesästä sentään vielä jotakin jäljellä. Salmi lepäsi syksyisissä väreissään omituisen tunnelmallisena, ja illat vietettiin edelleenkin enimmäkseen ulkona kuistilla.
Kun komissionin jäsenet johtajineen olivat kutsutut vieraiksi, oli talossa ankara puuha.
Illalla, kun herrat istuivat ulkona puistossa ja Elisabet tuli tuomaan lämmintä totivettä, otti kapteeniluutnantti sanoakseen sukkeluuden, joka kohotti punan nuoren tytön kasvoihin.