"Herra Beck!" huudahti Elisabet rajusti, kyynelsilmin, "minä lähden pois @@ tänä yönä @@ jos puhutte vielä tuollaista!"
Hän riensi etehiseen, mutta Beck tuli hänen jäljessään.
"Elisabet", kuiskasi hän, "minä puhun ihan tosissani!"
Elisabet riistäytyi irti ja meni keittiöön, missä sisaret seisoivat juttelemassa lieden luona.
Beck teki kauniissa tähtiyössä kävelyretken saaren sisäosiin ja palasi kotiin vasta jälkeen puolenyön.
Hän ei ollut puhunut ihan tosissaan, mutta nyt, nähtyään hänet edessään ihmeen kauniina, kyynelet silmissä @@ nyt hän oli täydessä todessa. Hän oli valmis arkailematta menemään kihloihin, jos niin vaadittiin.
Seuraavana aamuna hän matkusti huvipurressaan kaupunkiin, mutta kuiskasi ennen lähtöänsä ohimennen Elisabetille:
"Minä puhun ihan tosissani!"
Nuo toistetut sanat saivat Elisabetin kerrassaan ymmälle.
Hän oli yöllä maatessaan miettinyt tuota lausetta ja oli sen harmistuneena torjunut; sehän saattoi merkitä vain sitä, että luutnantti huomasi uskaltavansa ilmaista ihastuneensa häneen. Elisabet oli päättänyt toteuttaa uhkauksensa ja lähteä talosta.