Mutta nyt, yhä edelleen @@ tuossa äänilajissa!
Aikoiko hän tosiaankin tarjota hänelle kätensä ja sydämensä @@ hänestäkö tulisi upseerin rouva?
Hänen mieleensä tulvi tulvimalla entisiä unelmia, jotka melkein huumasivat hänet.
Hän oli koko viikon hajamielinen ja kalpea ja pelkäsi ajatella sunnuntaita, jolloin luutnantin piti palata. Mitä hän sanoisikaan tullessaan?
Ja mitä hän itse vastaisi?
Mutta luutnantti ei tullutkaan, koska hänen tehtäväkseen oli odottamatta sattunut jokin matka. Sensijaan saapui Maria Forstberg, joka hyvin huomasi, että tytön mielialassa oli tapahtunut jokin muutos; Elisabet karttoi ilmeisesti ottamasta vastaan mitään apua, ja Maria Forstbergiin sattumalta osuvissa katseissa oli jotakin kovaa ja epäystävällistä.
Tuo koski häneen kipeämmin kuin hän halusi itselleen tunnustaa.
Hartaana ystävänä koetti hän, äkillistä mielijohdetta noudattaen, taputtaa Elisabetia olalle. Mutta se ei vaikuttanut mitään @@ olisi yhtä hyvin voinut puuta silitellä. Sisään astuttuaan ei Maria voinut olla kysymättä:
"Mitä Elisabetille on tapahtunut?"
Mutta toiset eivät olleet mitään huomanneet.