"Vai niin @@ vai on hän jo kirjoittanut!"
"Senvuoksi hän sinut taloomme toimittikin!" virkkoi hän hetken vaiettuaan.
Sitten hän äkkiä havaitsi, että Elisabetin käytöksessä oli jotakin hienoa. Hän silmäili tyttöä suopeammin ja sanoi:
"Niin, olet oikeassa @@ on parasta, että poistut @@ jonnekin, mistä hän ei sinua hevillä saa käsiinsä."
Hän painui jälleen miettimään. Sitten hänen mieleensä juolahti hyvä ajatus, hän nousi ja pukeutui.
Hän oli toimekas kuin mies ja tottunut asioita ohjailemaan.
Hollantilainen laivuri Garvloit, joka oli naimisissa hänen sisarpuolensa kanssa, oli juuri niinä päivinä kuulustellut norjalaista tyttöä, joka kykenisi auttamaan talousaskareissa. Siinähän oli Elisabetille paikka. Hänen ei tarvinnut muuta kuin astua lähtövalmiiseen alukseen.
Hän kirjoitti heti Garvloitille kirjeen ja antoi Elisabetille lisäksi melkoisen rahasumman @@ hänen ansaitsemansa palkan, kuten hän sanoi.
Hiljaisena kuutamoyönä souti Elisabet yksin pienessä venheessä
Arendaliin.
Tyyni salmi lepäsi tähtivälkkeisenä harjunvieremäin varjossa. Siellä täällä kohoava mastonhuippu osoitti rannassa olevan aluksia.