Toisinaan hehkui taivaalla pitkä tähdenlento. Elisabet tunsi rinnassaan syvää riemua, jota hänen täytyi usein hillitä soutamalla vinhasti pitkiä matkoja.
Hän oli kuin irti päässyt @@ vapautunut jostakin musertavasta onnettomuudesta. Ja Maria Forstberg! @@ kuinka hän iloitsikaan saadessaan nyt hänet nähdä!
Hän saapui kaupunkiin ennen päivänkoittoa ja meni heti tädin luo, jolle selitti rouva Beckin tahtovan, että hän lähtisi palvelukseen Hollantiin Garvloitille, jonka alus oli parhaillaan lähtövalmiina.
Hän näytti tädille kirjettä @@ asia oli ylen kiireellinen.
Täti kuunteli häntä hetkisen ja virkkoi sitten äkkiä:
"Elisabet @@ sinun ja meriupseerin kesken on jotakin sattunut!"
"Niin on, täti", vastasi hän vilpittömästi, "hän on kosinut minua."
"Entä sitten?"
"Minä vastasin aluksi melkein suoraan myöntävästi @@ mutta minä en tahdo häntä ja sanoin sen rouva Beckille."
Tädin eleistä saattoi nähdä, että uutinen oli hänestä kerrassaan ällistyttävä.