Hän ei osannut astella merimiesten tapaan, vaan liikkui kannella kuin kilpikonna, kädet riipuksissa, ja oli synti sanoa hänessä olevan minkäänlaista "kurssia". Sitävastoin kävi piankin ilmi, että hän, kuten useimmat hänenlaisensa, kesti tavattoman sitkeästi tuulta ja tyventä.
Kun hän myrskyn aikana pisti nahkalakin peittämän päänsä ruhvista näkyviin ja katseli ympärilleen, irvistellen vasten tuulta, oli siinä todellinen vanhanajan viikingin naama, ja tähystyspaikallaan hän seisoi, vaikka hyöky oli iskeä hänet kumoon.
Hän oli lapsellisen avomielinen, uskomattomassa määrin, varsinkin jos keskustelu kääntyi hänen vaimoonsa ja lapsiinsa. Viimeksimainituista hän puhui ylen mielellään. Kokki, suuri koiranleuka, sai hänet vetistelemäänkin ja suoritti tämän taidonnäytteensä toisten suureksi huviksi.
Kaiken sen pilkan ja härnäämisen ohella, mikä kohdistui tähän maalaisen kömpelöön hahmoon, tunsi miehistö kuitenkin jonkinlaista kunnioitusta häntä kohtaan. Ainoa, joka näytti mielivän ottaa häntä suojellakseen, oli Salve. Hän käytteli silloin tällöin teräväsanaista kieltänsä Nilsin hyväksi, varmaankaan ei mistään varsinaisesta myötätunnosta, vaan pikemmin senvuoksi, että näki kaikkien toisten miestä ahdistavan.
Eräs tapaus liitti heidät lähemmin toisiinsa.
He olivat menomatkallaan eräänä pimeänä yönä kulkeneet Englannin rannikolla sijaitsevan Forelandin majakan ohi ja luovivat Kanaalin suulla sateessa ja niin sankassa sumussa, että isonmaston viiri oli iltapäivällä näkymättömissä. Aallokko oli, kuten usein näillä vesillä, erittäin ankara.
Yöllä kaikui lakkaamatta kellonsoitto ja merkkitorvien pauhu aluksista, jotka sellaisissa oloissa risteilivät toistensa ohi melkein umpimähkään, uhaten puskea toisensa upoksiin.
Silloin kaikui äkkiä pimeässä keulakannelta: "Tähystysmies yli laidan
@@ Nils Uvaagen!"
"Mies yli laidan!" kajahti terävästi eri vahtipaikoilta, mutta jokainen käsitti, ettei näissä oloissa voinut pelastusta ajatellakaan.
Salve seisoi ulkona rustissa ja näki miehen liukuvan ohi laivankyljen, kädet kohotettuina. Hän riensi peränpuolelle, mennessään kehitellen auki kädessään olevan köysikimpun, ja näki miehen aallokossa, joka uhkasi singota hänet painuvaa aluksenperää vasten. He olivat tuskin sylen päässä toisistaan.