Beck avasi kimpun, ja hänen kasvonsa kirkastuivat, kun hän erään kirjeen osoitteessa tunsi poikansa käsialan.
Sitten hän ryhtyi hilpeästi lajittelemaan kirjeitä eri osoitteiden mukaan, huomautellen niiden johdosta yhtä ja toista.
"Perämies!" huudahti hän iloisesti kooten jälleen kaikki yhteen ja ojentaen ne hänelle. "Tässä on kirjeitä koko joukko, on eukoilta jos morsiamiltakin!"
Tieto postin saapumisesta levisi kuin kulovalkea aluksen joka soppeen.
Perämiehen alkaessa huutaa kirjeiden saajia oli hänen ympärilleen kokoontunut koko miehistö, lukuunottamatta paria myöhästynyttä, jotka olivat olleet köysistössä ja nyt kiireesti kapusivat alas kannelle.
Ainoa, joka ei odottanut kirjeitä, eikä näyttänyt niistä välittävänkään, oli Salve Kristiansen. Kirjeiden jakelun aikana hän seisoi hieman yhteenpuristunein huulin peränpuolella ruorirattaan takana. Hänen huomionsa näytti yksinomaan kiintyneen molempiin soutumiehiin, jotka kiskoivat laivavenhettä paikoilleen. Tavan takaa puuttui hänkin asiaan, mutta hänen eleensä eivät ilmaisseet erikoisen hyvää tuulta.
Hänen olemukseensa oli tullut jotakin karua ja epäystävällistä, ja kun kapteeni oli tullut kirjoittaneeksi kotiin, ettei hän enää ollut Salveen kovin tyytyväinen, niin hänellä oli siihen täysi syy. Hänen tähtensä oli jo ollut paljon ikävyyttä, ja jos aluksessa sattui syntymään riitaa, voi aina olla varma siitä, että Salve oli riidan aiheuttaja.
Kapteeni Beckiä vaivasi sitäpaitsi ärsyttävä tunne siitä, että
Salvella oli henkilökohtaista kaunaa häntä kohtaan.
Paitsi kapteenia, joka istui hytin takana, oli Salve nyt ainoa kannella näkyvä olento. Ensimmäinen perämies oli vetäytynyt kojuunsa lukemaan morsiamensa lähettämää kirjettä, toinen perämies makasi ylhäällä isossavenheessä tutkien samanlaista kirjelmää, ja koko miehistö näytti hävinneen. Jos olisi lähtenyt etsimään, olisi löytänyt miehiä tavailemassa kirjeitään ja niistä nauttimassa mitä erilaisimmissa paikoissa, isostamärssystä aina alimpiin makuukojuihin asti. Kirjeitä luettiin keittiössä ja keulakannella, olipa eräs laatinut itselleen häiritsemättömän tyyssijan kokkapuun varaan, alas vetämänsä halkaisijapurjeen suojiin.
Kapteeni Beck istui hytin takana lukien poikansa pitkää kirjettä.
Hänen päänsä oli ankaran punainen ja hän näytti olevan kiukuissaan.