"Hänpä ei ole uskoton."
Nils ei kyennyt abstraktisiin harkintoihin eikä suostunut keskustelemaan asiasta sen enempää. Hän oli kuitenkin loukkaantunut ja laskeutui vähän ajan kuluttua alas sanaakaan sanomatta.
Salven katkerat katselmukset ylhäällä raakapuulla olivat johtaneet varmaan tulokseen: hän oli päättänyt karata heti "Junon" Rioon saavuttua. Hän ei halunnut enää astella samalla permannolla kuin Elisabetin appiukko.
"Mieluummin mereen kuin takaisin Arendaliin!" mutisi hän ryhtyessään kapuamaan alas.
Yöllä, kuun noustua, tuli Nils, joka ei ollut saanut rauhaa kojussaan, jälleen Salven luo.
"Mitä olisin tehnyt, kysyit sinä. Minä sanon sen sinulle", @@ virkkoi hän hetkisen vaiettuaan, luotettavissa kasvoissaan ajatuksen koko ankaruus, @@ "minä olisin kuollut siihen paikkaan."
Salve seisoi hetkisen häntä silmäillen. Kuun valossa lankesi hänen kasvoilleen omituinen kalpea kajo.
"Näetkös", virkkoi hän pilkallisesti, laskien kätensä Nilsin olalle, "minulla ei ole vaimoa, mutta minä olen kumminkin kuollut siihen paikkaan @@ kas niin, nyt minä lasken pelkkää leikkiä!" Hän lähti pois nauraen teennäisesti, lyhyttä naurua.
Nils Uvaagen jäi seisomaan epäröiden ja mietteissään Oli mahdollista, että Salve piti häntä pilkkanaan. Mutta toisenlainen tunto oli sentään painavampi. Se sanoi hänelle, että hän oli katsahtanut epätoivoiseen ihmismieleen, ja hän tunsi syvää sääliä.
Purjehdittiin hiljalleen koillista kohti pitkin Brasilian rantavesiä joka ainoa purje ylhäällä.