Aamuisin, koiranvahdin lopulla, kun aurinko nousi komeana merestä, nousi raitis maatuuli tuoden mukanaan kaikenlaisten hyvänhajuisten yrttien tuoksuja.
Silloin parveilivat isot albatrossit ja kaikenlaiset merilinnut vilkkaasti aluksen ympärillä, ja näkyviin tuli ahdistettuja lentokalaparvia.
Tuulenhenki kävi vähitellen yhä lämpöisemmäksi ja vienommaksi, kunnes purjeet iltaisin riippuivat velttoina tyvenessä ilmassa. Kuljettiin tuskin viisi solmuväliä vahtiajassa, ja helle oli suurimman osan päivää ihan sietämätön.
Kapteeni Beck oli yhä ennallaan @@ kuin vihainen jumala. Hän oli päättänyt masentaa miehistönsä, jonka väitti tottuneen laiskuudessa huonoille tavoille.
Taivaanrannalle kerääntyneet pilvenlongat antoivat helteessä työskentelevälle iltapäivävahdille lisätyötä, sillä kapteeni käski koota purjeet. Sen sijaan, että tähän asti oli liikuttu täysin purjein, levättiin nyt ilman riepuakaan odottaen rajumyrskyä.
Se ei ollutkaan niin ankara kuin kapteeni oli luullut.
Sensijaan tuli kamala rankkasade ja välkkyvä, räjähtelevä ukkossää, jollaista saa kokea ainoastaan näillä vesillä. Yön pimeyttä näytti valaisevan alinomainen, ristiin rastiin poimetteleva tuli, josta silmät ihan huikenivat.
Kello kahden tienoissa rajusää äkkiä tyyntyi, ja ylhäällä mastojen huipuissa näkyi sähköisessä ilmassa syttyvän suuria lieskoja. Pian hulmahti jokaisen raakapuun nokasta kuin kirkas kaasuliekki @@ aivan kuin olisi mies kulkenut niitä sytytellen. Keskellä isoamastoa leijui suuri, kirkkaasti paistava kuu.
Ilmiö näkyi toista tuntia, ja useat pelästyneet uskoivat sen ennustavan turmiota.
Aluksessa oli yleensäkin tapahtunut ihmeellisiä asioita viime päivinä. Paitsi tuota valoilmiötä oli vielä kuultu valitusta hiililastiruumasta.