Vaikka Salve olikin liian älykäs uskoakseen noita taikoja, ei hän kumminkaan moittinut syntynyttä tyytymättömyyttä, vaan vihjaili siihen suuntaan, ettei olisi hullumpaa, jos kaikki, jotka suinkin voivat, karkaisivat laivasta Riossa.
Kun Beckille kerrottiin kokin viimeinen huomio, viittasi hän vanhan merenvahapiippunsa pureksitulla suukappaleella puhujaan päin ja virkkoi ivallisesti:
"Luulenpa, että teidän jokaisen lastissa piilee riittävän tyhmä paholainen. Eikö kukaan uskalla lähteä hiiliruumaan? Vai pitääkö minun itse mennä?"
Ensimmäinen perämies tarjoutui seuraamaan häntä.
Mutta samassa ilmoittautui Salve selittäen puolestaan lähtevänsä alas hiiliruumaan yhtä mielellään kuin mastoonkin. "Siellä ei ole läheskään niin kuuma!" lisäsi hän pilkallisin vihjein.
Lyhdyn valossa tarkastaessaan pimeätä ruumaa löysi Salve punaiseen villanuttuun paetun miespahasen, joka oli kiivennyt piiloon köysikasan päälle.
Hän oli musta kuin neekeri ja selitti, kannelle tultuaan, kuolemanrangaistuksen uhalla karanneensa rykmentistään Montevideosta ja aikoneensa pysytellä piilossa, kunnes alus saapuisi Rioon.
Hän oli tullut laivaan lähdön edellisenä iltana pimeän aikaan ja oli kätkeytynyt hiiliruumaan. Kun luukku suljettiin, oli hiilikaasu vähältä hänet tukehduttaa, ja hän oli voihkinut siellä maatessaan. Sitten hän oli pitänyt varansa ja hiipinyt öisin peräkannella olevaan laivavenheeseen, jossa oli maannut hengittäen raitista ilmaa suunnilleen auringonnousuun asti. Muutaman kerran hän oli ollut keittiössä ja löytänyt ruokaa ja kompassin luo hän oli toisinaan pysähtynyt, koska matka tuntui loppumattomalta ja hän tahtoi päästä varmuuteen siitä, että alus tosiaankin kulki pohjoiseen, kohti Rioa, jonka nimen hän oli kuullut satamassa mainittavan.
Hän oli nuori, hintelä, vilkassilmäinen mies, ei Salvea pitempi ja näöltään espanjalainen tai portugalilainen. Hän osasi kumminkin välttävästi englannin kieltä.
Kapteeni Beckiä hänen selityksensä epäilytti, sillä hän näytti kuuluvan korkeampaan säätyyn kuin tavallinen sotamies, ja se seikka, että hän pelkäsi ilmaista itseänsä, vaikka jo oltiin avoimella merellä, sai kapteenin päättelemään, että hän kuului valtiollisen vainon alaisiin, joiden oli Riossakin paras pysytellä piilossa.