Kapteeni käski antaa hänelle ruokaa ja lupasi sallia hänen menevän maihin sillä tavalla kuin itse parhaaksi näki. Mutta mitään apua hän ei saanut odottaa, koska kapteeni ei halunnut joutua hänen tähtensä tekemisiin viranomaisten kanssa.
Salve, joka useimpain merimiesten tapaan osasi hieman englanninkieltä, liittyi vähitellen espanjalaiseen, jonka havaitsi hupaiseksi ja sangen älykkääksi veikoksi.
15.
Kevyen iltapäivätuulen kuljettamina he liukuivat Rio Janeiron ahtaaseen väylään @@ yhteen maailman kauneimpia @@ valtavain graniittivuorten väliin, joista toinen vielä hehkui punaisena auringonpaisteessa toisen kohotessa varjosta sinipunervana vasten ilman puhdasta sineä.
Toisella puolella, "Sokerikeon" juurella, oli Prajan linnoitus, toisella Castel Santa Cruz, ja suoraan heitä vastapäätä, korkeimmalla huipulla satamassa kohosi solakka signaalitorni.
Kaikki tämä luonnonkauneus vaikutti voimakkaasti Salveen. Hän tunsi tuona hetkenä katuvansa karkaamispäätöstään.
Viranomaisten tullessa laivaan työskenteli brasilialainen rauhallisesti toisten miesten joukossa, ja heidän ei onnistunut tarkastuksen aikana havaita, että kapteenin ilmoittamassa miesluvussa oli yksi liikaa. Salve oli lainannut hänelle vaatteet.
Satamaluotsi, tärkeännäköinen, punaisin kukin koristetulla panamahatulla varustettu mulatti sitävastoin huomasi piankin, että miehistön keskuudessa vallitsi tyytymättömyyttä, sillä alusta ankkuripaikalle Ilha das Cobrasiin sijoitettaessa kaikui vorokkilaulu jälleen sangen kiihtyneenä. Ja ne runnarit, jotka jo samana iltana ilmestyivät heidän luokseen laiturille, olivat varmaan saapuneet hänen vihjauksestaan.
Kapteeni Beck oli tyytymätön sekä itseensä että miehistöön.
Hän oli aina tuittupäinen lämpimässä ilmanalassa ja koki usein hyvinkin kiitettävästi itseänsä hillitä, mutta se johti vain sitäkin ankarampiin purkauksiin vartioimattomina aikoina.