Tullessaan sitten jälleen hetkiseksi Salven lähettyville Federigo kuiskasi ivallisesti:
"Minä luulen sisareni myyneen tänä iltana sielunsa ja menneen kihloihin rikkaan Antonio Varezin kanssa; @@ onnittele minua, ystäväni!"
Salve huomasi nyt isännän tavantakaa puhuttelevan pöydän päässä istuvaa miestä, joka yritti yhä salaa silmäillä Salvea. Se ei tuntunut Salvesta ollenkaan miellyttävältä.
Pohjoisamerikkalainen, pitkä, voimakas mies, jolla oli vaalea parta ja jäykät yankee-kasvot sekä kappale nauhaketta nutunhihassa, seisoi pelipöydän ääressä menettäen dublonin toisensa jälkeen.
"Se on petospeliä, poikaseni!" virkkoi hän englannin kielellä
Salvelle, jonka kanssa hän ilmeisesti halusi päästä puheisiin.
"Samoin uskon minäkin", vastasi Salve, "tämä on huono pesä!"
"Minkä maan miehiä sinä olet?"
"Norjalainen."
"Ahaa @@ norwayman! Hyvää meriväkeä. Karannut Riossa?" kysyi hän sitten hymyillen, ikäänkuin vastaus olisi ollut itsestään selvä.
"Pelaanko sinun puolestasi?"