Rouva tuli ja seisoi hetken aikaa katsoen Maisan työtä.
"… Olen oikein paljon ajatellut teitä, Maisa! — — Sisareni sai kuulla niin paljon teistä tuolta matamilta. Olettehan miltei kihloissa erään siistin kelpo suutarin kanssa, joka asuu siellä samassa talossa… Ja sehän on melkein päätetty asia myöskin, — kertoi matami… ainoa, mikä puuttuu, kuuluu vain olevan neiti Jonsin myöntymys," — hymyili rouva koettaen hiukan laskea leikkiä ja tarkastellen Maisaa suurilla tummanruskeilla silmillään.
"Niin, voihan olla mahdollista, että hän on hiukan ajatellut siihen suuntaan", tunnusti Maisa vältellen ja hymyili, — "jos rouva kerran tahtoo tietää sen niin" —
"Ja hänhän aikoo perustaa nyt oman työpajankin muuttopäiväksi?"
"Niin kyllä, hän on kauan ajatellut sitä, — ja hän on säästellyt myöskin rahoja niin että hän voi aloittaa silloin myöskin."
"No, sittenhän olette onnellinen ihminen, Maisa! Olette nyt ommellut tässä talossa niin monta vuotta ja ollut ahkera ja huolellinen, — eikä ainoastaan meillä, vaan niin monen meidän tuttavamme luona… Ja sisareni ja minä olemme oikein ajatelleet teidän hyväänne, — olette nyt varmaan kaksikymmentä viisi, kuusi vuotta, eikä köyhälle tytölle tule niin monta tarjousta enää — ja kuten tiedätte ei ole hauskaa tulla vanhaksi sellaisen, jonka täytyy elää kättensä työllä… Olen varma, että jos puhuisimme muutamille muille perheille, joitten luona olette ommellut, niin tahtoisivat he kaikki auttaa teitä, eikä olisi lainkaan mahdotonta saada kerätyksi niin paljon rahaa, että voisitte ostaa itsellenne hyvän ompelukoneen — niin että teilläkin on jotain vietävää yhteiseen pesään — — Suutari ei varmaankaan ole epätietoinen siitä, kenestä tulee emäntä hänen taloonsa?" laski hän leikkiä.
Maisa pudisti nopeasti päätään:
"Varmastikaan ei minusta tule hänen emäntäänsä, — muuten saan kiittää rouvaa."
"Tämä on nyt pelkkää ymmärtämättömyyttä, — hänhän on kunnon mies, joka pitää teistä, senhän itsekin tunnustatte, ja voi elättää teidät."
"Oh, rouva, hän on varmaankin niin hyvä kuin päivä on pitkä; — mutta en milloinkaan ole antanut hänelle aihetta, jotta en narraisi häntä."