Rouva oli saanut puhuttavansa puhutuksi ja aikoi mennä, mutta pysähtyi käsi ovenrivalla.
"On ikävää, ettette ymmärrä omaa parastanne… Tehän olette ollut kelpo työntekijätär, — ja toivoisin, että voisitte paremmin ymmärtää oman asemanne…
"Tulkaa nyt tänne jälleen huomenna, ja istukaa täällä rauhassa ja ajatelkaa asiaa; — tahdon oikein asettaa sen sydämellenne teidän itsenne vuoksi, Maisa. — Mehän pidämme teistä ja tahtoisimme kernaasti nähdä, että teille kävisi hyvin." Rouvan tyynet, tummat silmät katsoivat häneen osaaottavasti.
— — — Maisa ei oikein muistanut, kuinka oli pannut kokoon työnsä ja tullut ulos Tranemin portista kulkiessaan ajatuksiinsa vaipuneena pitkin katukäytävää. Hän tiesi vain, ettei hän sinä iltana tahtonut tavata Kielsbergiä ja kertoa suutarista, ja päästessään Isollekadulle kääntyi hän yhtäkkiä valtionsairaalaan päin, — hän erotti jo kaukaa nuo korkeat, humisevat puut. Siitä kiirehti hän nopeasti Hammersborgiin päin, päässä himmeä ajatus käydä Martha Mon luona. — Ja vähän sen jälkeen kulki hän jälleen pitkin Graendseä ja uudestaan alhaalla torilla. — — — Tornikello on varmaankin yhdeksän, eiköhän se ole? — Se oli vain puoli; — Maisa saattoi tuskin nähdä sitä pimeässä, — mutta sen täytyi olla puoli kymmenen. — Hän tahtoi olla varma siitä, ettei tapaisi Kielsbergiä ja meni eräälle sivukadulle ja palasi takaisin toista tietä olematta edes oikein selvillä siitä, mitä — —
Nyt hän oli jälleen torin läheisyydessä. —
Vain yhdeksän! —
Maisa tahtoi odottaa puoli kymmeneen ja kulki kertaalleen korttelin ympäri… Hän ei kyennyt ajattelemaan muuta kuin ettei tahtoisi tavata Kielsbergiä.
Maisa muisti yht'äkkiä päässeensä selvyyteen siitä, mitä oli miettinyt ja ajatellut ja millä vaivannut päätään nyt koko ajan näinä päivinä. Jos Maisa ottaisi suutarin, voisivat Tranemit olla levollisia Antoniin nähden…
… Eikä hänen pitäisi tulla liian myöhäänkään kotia, niin että täytyisi mennä työpajan läpi ja mahdollisesti tapaisi Ellingin. Tämä ikäänkuin pyöri Maisan ympärillä alituisesti nyt näinä päivinä, milloin Maisa vain tuli kotiin, — puolin sanoin vihjaillen hänestä ja työpajastaan, — Ellinghän aloittaisi siellä työn lokakuun kahdentenakymmenentenä päivänä, muuttopäivänä — — —
— Hän makasi ja väänteli ja heittelehti kaiken yötä, ja seuraavana aamuna oli hän aikaisin ylhäällä ja meni suutari Lövstadin luo Siltakadulle, ennenkuin meni Tranemille, saadakseen toisen kenkänsä korjatuksi, — Maisa ei tahtonut teettää sitä kotona, sillä hän ei tahtonut tavata Ellingiä.