Hän istui puolittain ikkunaan päin kääntöpöydän ääressä pienessä keittiön ja ruokasalin välisessä huoneessa tukkukauppias Tranemin luona ja ompeli pitkiä hameen saumoja. Suuri, poljettava kahdenlanganneulomakone oli sillä hetkellä käyttämättä hänen vieressään.
Sen vuoksi muka, että täällä touhuttiin ja kuljettiin edestakaisin ovissa!… Jo kolmannen kerran oli tuo hätiköivä täti tullut sisään ja ystävällisesti kysynyt häneltä, eikö hän ompelisi mieluummin palvelijainhuoneessa.
Ja kas, eikös hän sulkenut tänään ruokasalin ovea niin huolellisesti jälkeensä, ikäänkuin olisi tahtonut sinetöidä sen, — hän varmaan arveli Maisan olevan niitä, jotka kuljettivat juoruja talosta taloon. — Nii-in, hyvä neiti, parasta on olla varovainen. Mutta hän voisi olla niin levollinen — ainakin minun suhteeni!
Silityshuoneeseen, sillä siellä oli niin hyvä ja lämmin olla!
Hän ei voinut olla matkimatta täti Raskin lempeätä, hyväntahtoista ilmettä ja siirsi valon vuoksi toisen viheriäisistä teräslankaverhoista syrjään; kuinka pimeäksi varjostuikaan nyt tällaisena hämyisenä syysiltapäivänä tämä talon alakerros, ilma ikäänkuin imeytyi kiinni ruutuun likaisenharmaana ja märkänä, kaikista savupiipuista tulleen noen kyllästämänä.
Missään tapauksessa ei ollut hänen syynsä, että sisäkkö Lena ainoastaan jalallaan veti ovea kiinni jäljestään. Hän saisi sievästi sulkea sen itse; eipä hän aikonut passata palvelusväkeä, niin että tulisi vielä tavaksi katsoa häntä yli olan. Sitä hän ei aikonut.
Hän ompeli yhä samalla innolla.
Jälleen hän johtui miettimään sitä, mitä oli miettinyt aivan aamusta alkaen, — mistä hän saisi hankituksi ne kolme markkaa ja kaksitoista killinkiä, joka summa puuttui vielä asunnonvuokrasta Dörumeille; hän oli luvannut ne niin varmasti hankkia täksi illaksi, Dörumit eivät puolestaan voineet muuten selviytyä asunnonvuokranmaksussa talon isännälle.
Tillalla, joka asui rouva Thorsenin luona, ei varmastikaan ollut mitään… Koettaisikohan hän saada velaksi vanhalta Dammin muorilta, joka oli ollut sairashuoneen siivoojana yhtaikaa hänen äitinsä kanssa? —
Hän lainaisi Maisalle kyllä, jos hänellä olisi, eikä hän vielä ollut mennyt valvomisvuorolleen. Mutta se oli niin epävarmaa —