"Ei ole mikään taito nähdä, että olette ollut komea."

"He, he, he", tuli vaatimattomasti ja varsin lempeästi, matami katsoi alas syliinsä. — "Ei koskaan pidä kehua itseänsä, mutta muuten — niinä kertoina, jolloin sali koristettiin tanssiaisia varten täällä Grönlandissa, — niin, silloin kannatti puhua siitä, — ja mukana oli sekä norjalaisia että vieraita merimiehiä ja perämiehiä ja muuta väkeä myöskin, — niin", — hän katsoi ylös ylpeän itsetietoisena…

"Eikä ainoatakaan lasia ollut jäljellä ikkunoissa Olse-salissa sinä iltana, jolloin näin Rasmussenin ensimäistä kertaa ja tämä joutui poliisin hoteisiin… Niin, hän oli aivan viaton, sillä juuri hänethän nuo muut tahtoivat ajaa ulos — se on totuus, vaikkapa minun tällä hetkellä täytyisi vala vannoa."

"Ja silloin tanssittiin reeliä, matami Rasmussen?"

"Niin — ja valssia ja galoppadia ja Hampurin polkkaa."

"Mutta varmaan osaatte vieläkin tanssia reeliä, eikö totta, matami?"

"Minä!" — hän nousi suurena ja valtavana ihraleukoineen ja asetti kädet puuskaan.

"Ei, nyt hän on aivan liian vallaton", tuumi Maisa.

"Enkö sitä arvannut, nyt vasta tuli oikea luonto esiin!" puhkesi matami
Andersen sanomaan.

"Oh, ei teidän sovi pitää pilkkananne vanhaa vaimoa", sammalsi maalarimestari, jolla nyt oli punaisia pilkkuja yltyleensä kasvoissa.