"Oh, en ole kenenkään pilkattava", matami Rasmussen näpäytti sormillaan, — "En ole tullut tänne sen vuoksi ja pidän huolen myöskin itsestäni", huusi hän huomatessaan, että oli mennyt liian pitkälle, ja tahtoen peitellä asiaa…
"Oh, varmastikaan ei ollut tarkoituksena, että saisitte minut tekemään hullutuksia, matami Andersen — Ei-i…"
Larsine seisoi komeana ja koreana kaikkine oviaukossa liehuvine hepeneineen ja vilvoitti kuumia kasvojaan. Hänen ympärillään tungettiin ulos ja sisälle ja juteltiin ja ojennettiin Baierin olutta ovikynnyksen yli. Mutta nähdessään äitinsä tanssiasennossa raivasi Larsine tietä itselleen niin että miesjoukko työntyi syrjään kuin akanat tuulessa: — Saattoiko ajatellakaan, että joku, joka käy sivistyneestä henkilöstä, voi hyökätä sillä tavoin vanhanpuoleisen, turvattoman leskivaimon kimppuun! Ääni värisi syvästä ylenkatseesta ja kaikki hepenet vapisivat. Mutta, kun maalarimestari kutsui sisään jokaisen herrankekkaleen joka tahtoi tanssia täällä Grönlandissa, niin —
Hän ei ollut vähimmin vihainen omasta puolestaan, — ensin oli puoti-Johannesen niin silminnähtävästi katsonut ylen häntä sekä koko Rasmussenin perhettä, ja sitten oli ylioppilas tanssinut vain tuon omahyväisen ompelijaneidin kanssa.
Jörstadin emäntä nyki maalarimestaria ja koetti tyynnyttää mieliä ja oli hyvin hämillään. Toinen toisensa jälkeen liittyi heidän ympärillään olevaan piiriin ja "mitä, mitä?" kyselivät myöhemmin tulleet. Andersenin matami ja Rasmussenin matami heittivät toisilleen teräviä pistopuheita melun keskellä, ei tahtonut kuulla enää omaa ääntänsäkään.
Maisa vain ajatteli, miten Kielsberg pääsisi pois; hän muisti, että tämä oli pannut päällystakkinsa ja keppinsä telineille kelkkojen taakse; — oli kuin ampiaispesä hänen ympärillään…
Nopeasti tarkastellessaan tilannetta oli maalarimestari keksinyt, että paras keino mielten tyynnyttämiseksi oli saada tanssi jälleen käyntiin.
Sjöbergiä ravisteltiin ja nyittiin ja virkistettiin punssilla, jotta soitto jälleen alkaisi —
"Niin, niin, pankaa lunta siihen", kuului alhaalta oven luota, — "puristakaa haavaa, sanon, muuten vuotaa veri kuiviin… Anders haavoitti itseään. Pullo meni rikki juuri kun hänen piti avata se ja tarjota Sjöbergille… Ei huomannutkaan ennenkuin verta vuoti lumeen."
Kuparisepänsälli tuli sisään pitäen kädellään kiinni ranteestaan.