Mitä tyhjää… Olenko minä järjiltäni! Mitä hittoa koni seisoo keskellä tietä.
— Etkö lähde — hän löi piiskalla. Ei muuta kuin ne kolmekymmentäviisituhatta —. Hän näytti niin rasittuneelta, Kjel… Vankeus ei ole leikin asiata — —. Pikku Baard mieron tielle…
Pimeästä alkoi kuulua sahakosken kohina, ja se sekaantui hänen ajatuksiinsa…
Ja Kjel, joka on käynyt niin varmana ja tyynenä ja suosittuna heidän keskellään… Ja nyt — keinottelija — suurhuijari — myllynkivi, joka vetää kaikki muutkin pohjaan, — petturi, väärentäjä. Säästöpankki hänen jäljiltään ammottava, uhkaava tyhjyys… Mitä helkkaria minä tällä sikarilla aioin —. Kääsit pyörivät eteenpäin kiivasta kyytiä, ja tohtori joskus raivoissaan äkkiä pidätti hevosen ja sitten taas löi piiskalla.
Hetkisen kuluttua vauhti tasaantui, se oli nopeata tiukkaa ravia. Sahasillalla hevonen kulki hitaammin tapansa mukaan… Äkkiä vilahti höylänlastujen seasta fosforin näköinen valo kahdesta ohimennessä raapaistusta tulitikusta… Tohtori veti pari savua sytytetystä sikarista. Soo?… Hän kääntyi ja tuijotti sinnepäin, jonne hän oli heittänyt tulitikut… Mitä tyhjää — — Se jääköön tuulen ja höylänlastujen asiaksi. Ruuna juoksi tavallisella innollaan kotiinpäin.
En minä oikeastaan tiedä kuka sitä itkisi, — jos onnettomuus tapahtuisi, — mutisi hän mäellä… Vakuutusyhtiö — pankki — semmoiset abstraktiset olennot, joilla ei ole verta suonissaan… joilla ei ole Baarvigia eikä Benteä, jotka voisivat väännellä käsiään ja kuolla häpeästä ja surusta — ei mitään pientä Massia, jonka täytyisi salata, että hänen veljensä on vanki… Mitä tyhjää… houreita, mielikuvituksia… Olenko minä järjiltäni?… Sikarin, jonka hän oli purrut poikki, hän sylkäisi suustaan Elvsaetin aidan luona.
Hän huusi renkiä, joka tuli hevosta ottamaan, — pyysi lyhtyä ja kynttilää. Hänen piti mennä pieneen desinfektsiooni-huoneesen puhdistumaan kurkkumädän tarttuma-aineista.
Hän seisoi karboolin sekaisessa ilmassa ja peseytyi… Jos jotain tapahtuisi… ajatteli hän äkkiä kauhulla…
Niin, — jos jotain tapahtuisi, — niin onhan Kjel kaupungissa —
No, eikös piru vieköön minulta ole tänä iltana ruuvit löyhtyneet — vallanhan minussa on kuume… Viisastelen tässä, niinkuin olisin pahin —. Kaksi kovan onnen tulitikkua, jotka… hän puhalsi pois koko ajatuksen. Se mahtoi koskea minuun liian paljon, että tapasin Kjelin…