"Aionpa kyllä, aion." Tirehtori työnsi keppinsä katuun.
"Hyvää yötä, Johnston."
Johnston seisoi hetkisen ja katsoi hänen jälkeensä…
Anders Bratt astui pihan poikki; suora selkä ja ponteva ryhti visusti osottivat, millä päällä hän oli. Koko kaupungin tuntemista päällyssaappaista, joissa takana oli korkeat lenkit, ilveili hänen sivullaan kinoksen reunalla kummalliset varjot.
II.
Anders Bratt oli tänään mainiolla päällä, hän oli lyhtyjen johdosta perinpohjaisesti nolannut kaupunginvoudin valtuuston kokouksessa, ja Johnstonin nurina ja pistopuheet vaan mieluisasti kutittivat nahkaa nyt perästäpäin.
"Ei sinusta ole niihin asioihin", sanoi tirehtori. "Sinua aina ajavat ja horjauttelevat nuo humaniset perusteet!"
… "Näetsen Bratt, minulla on eräs aate tästä tontista", selitti Johnston, hän oli saanut tirehtorin kanssaan talonsa takana olevalle maalle… "Aate, jota punnitsen"…
"Aate? Hiisi vieköön, miten epä-afäärimäinen sana. Tuntuu siltä kuin puhuisi yliopettajan kanssa; hänellä aina on noita aatteita ja mietteitä."
Tirehtorin tottunut liikemiehen silmä käsitti nopeasti aseman mahdollisuudet. Jäätynyt, liukas tontti päättyi alhaalla satamassa rappiolla olevaan sillanpätkään, jonka äärimmäiset paalut paljaina pistivät esiin jäästä.