Tirehtori kiirehti laskemista, valmistuakseen; mutta yllätti itsensä äkkiä ajatuksiin vajonneena.
Hän nousi malttamattomana seisomaan ja muutti syrjään akkunavarjostimen paremmin nähdäkseen.
Noh noh, tässähän minä olin; — hän silmäili muutaman arkin sarekkeet, kastoi kynäänsä merkitäkseen ja jäi istumaan samaa kohtaa tuijottaen…
Tässä lasken niin että vielä tulen hulluksi! Täytyy kiirehtää.
Hän ryhtyi taas kiivaasti jatkamaan.
Harjussa tuo rotko… mutisi hän, huomatessaan hetken kuluttua jälleen ajatuksiinsa vajonneensa, ja rupesi äkäisesti uudelleen työhön.
Käsi ja kynä olivat tukassa, kyynärpää pöydällä, ja elottomasti, väliä pitämättä tuijotti hän papereihin…
Harjussa tuo puronrotko, joka taajaa varvukkoa ja korkeita kuusia kasvaen ulottuu Johnstonin puolelle…
Se oli tänään heti hänen mieleensä juolahtanut, kun hän puhui teidentarkastajan kanssa…
Tuo rotko…