Äkkiä repäsi hän hatun pöydältä ja syöksyi ulos.
"Onko höyrylaiva tullut? — Onko kapteeni Helgesen lähtenyt?" huusi hän. "Aja, Klaus, heti alas Gaarderin luo ja tuo hänet tänne…
"Onko pankinlähetti siellä?" huusi hän pihan perällä olevaan rakennukseen, — "saa tänne teidentarkastaja — — kohta paikalla —
"Minä olen punninnut ja miettinyt asiaa", sanoi hän Gaarderille, joka tulla leuhkasi varsin hengästyneenä. "Koko työjärjestys on muutettava!… Johnstonin puolelle vievässä rotkossa, siinä on metsä auaistava — niin pian kuin vaan suinkin siihen päästään! On heti paikalla lähetettävä sananviejiä lähteneitä saavuttamaan, ja Finkenhagen saa lähteä maistraatiin. Minä matkustan itse tänä yönä palopaikalle, jotta saan tavata kapteeni Helgesenin, ja viestejä lähetän joka suunnalle… Siitä vaan riippuu eikö kulo jo ole päässyt liian pitkälle.
"Juokse Johnstonin luo, Klaus, — niin otan sinut matkalla kääseihin, — älä säikähytä häntä — sano, että kaikki tehdään, mitä ihmisvoimilla suinkin voidaan."
"Minä suoraan sanon, että hän voi olla levollinen, kun isä" — lausui Klaus ja oli samalla jo menossa.
XIV.
Uusi kaupunginvouti ja poliisimestari oli käynyt tulovisiitillä tirehtori Bratin luona Strömmin tehtaalla; ja seuraavana päivänä jo aamupäivällä tirehtori helisti kaupunginvoudilla eteisen kelloa.
"Toivoakseni annatte minulle anteeksi, hra tirehtori, että otan teidät vastaan täällä konttorissani, huoneeni ovat vielä tyhjinä, muuttotavarat kaikki yhdessä pinossa, kunnes perheeni saapuu parin päivän kuluttua… Esimieheni piti semmoista kiirettä, että virkaani ryhtyisin. — Olkaa niin hyvä, — tässä on hyvä nahkatuoli! — ja voin myöskin tarjota todella hyvän sikarin. Olkaa hyvä" —
"Kiitoksia. — Ei ole ihme, että edeltäjänne niin nopeasti kuin suinkin tahtoi kopistaa tämän kurjan kylän pölyt anturoistaan. Itse hän teki olonsa semmoiseksi, että hänen oli täällä mahdoton viihtyä, — pikkumainen turhan tarkka juristi — tämmöisessä levottomassa merimies- ja satama-elämässä! Hän aina jäi alakynteen."