"Käske Abrahamia!" huudahti hän äkkiä, tuntien puuskan lähestyvän.
Tirehtori melkein hoiperteli ovea kohti… "Jos olen sinulle tehnyt jotain pahaa, — jos minä olen syypää, — niin — —
"Abraham!" huusi tirehtori äkkiä lujalla äänellä — hän näki, miten Johnston tuskallisesti huitasi kädellään.
He soluivat hänen sivuitseen sairashuoneesen. Hänen vaimonsa ja Gertrud olivat myös tulleet…
Ja liikutuksen valtaamana, tuhkanharmaana, ikäänkuin kuolon hengähdys olisi häneen koskettanut, lähti hän ulos, ja poikkesi koneentapaisesti Strömmin tehtaalle vievälle tielle…
— — Kotonaan tirehtori ilmoitti, ett'ei häntä millään ehdolla voinut tavata enää sinä päivänä…
Emännöitsijä kuuli avaimen omituisen napsahtelemisen konttorin oven sisäpuolella; hän älysi, että tirehtori lukitsi oven, koska Johnston oli kuolemaisillaan, ja jäi lähiseutuville kuuntelemaan.
Sisällä oli kauan niin ihmeellisen ääneti, ikäänkuin haudassa…
Kun hän jälleen asettui kuuntelemaan, niin kuului sieltä voihkunaa ja sohva ritisi, ikäänkuin hän olisi siinä heitellyt itseään.
Hänen jälleen täytyi ovelle, — nuo kamalat äänet, huokaukset ja huudahdukset, katkonaiset ja tuskalliset, ikäänkuin raskas ruumis ponnistelee itkun puhkeamiseksi…