"Kyllä hänessä tosiaan alkaa yhä enemmän ja enemmän olla jotain intressanttia", — äänsi Klaus — "syvemmälle salattuna"…
"On aina hitto vieköön hän sen arvoinen, että viitsii tässä pesässä istua!" myönsi nyt Baekkevoldkin. — "Otta, Otta", huusi hän toimessaan, kun tyttö meni sivu.
Tämä ei ollut kuulevinaankaan.
"Kiitoksia neiti! — armahtakaa meitä ja tuokaa uusi panos", sanottiin hänelle kohteliaasti, kun vihdoin suvaitsi tulla.
"Otta! — teillähän on raikas ja kaunis nimi", lausui Abraham hieman hämillään, ja puna levisi hänen hienoille kasvoilleen.
"Soo, — vai on teistä. Mutta mitä oikeastaan minun nimeni teitä liikuttaa."
Abraham äkkiä tointui hämmennyksestä.
"Sanon vaan, että Herra varjelkoon teitä kureliiveistä, Otta! — antakaa hameenne aina riippua noin löyhästi ja huolettomasti irrallaan pitkin ruumista."
Tyttö ällistyi ja tarjotinta ottaessaan karsasteli hän Abrahamiin, tokko tämä teki hänestä pilkkaa.
"Se vaatettaa teitä, ihan varmaan", intoili Abraham.