"Kyllä polisimestari siipensä niissä kärventää!" sanoi tirehtori tylysti.
"Kuules Bratt"… Johnston katsoi häneen hiljaisesti hymähtäen, — "tätä kaiketi sillä asiallisella käsittelyllä tarkoitetaan?"
"No no", puhkui tirehtori — "Tuo taas on sitä siunattua tunnollisuuttasi… Mutta käsitäthän sinä toki", jatkoi hän toiseen ääneen, — "että rakas polisimestarimme on paavi, — vallanpitäjä, joka tahtoo saada päähänpistonsa toteutetuksi ainoastaan sen vuoksi, että se on hänen — virkamiehen — päähän pistänyt. Sen vuoksi on asia käynyt pyhäksi, ymmärrätkös, — sitä ei muka saisi vastustaa eikä järkyttää… Minun — sinun ja minun, — meidän täytyy kunnioituksella ja nöyryydellä myöntää, hyväksyä ja hankkia hänelle nuo molemmat lyhdyt, jotka hän sattui keksaisemaan! Koko kaupungin muka pitää tanssia hänen pillinsä mukaan" —
"Hm, hu-m-mm, —" hyräili Johnston, — "nuo lyhdyt alkavat vähitellen heittää kuperikeikkaa silmissäni."
Tirehtori oikaisi itseään sohvassa: —
"Kiitoksia, neiti Rönneberg, en huoli teestä enää — ei ei, ei kiitoksia. — — Mutta emmekö ole yhtä mieltä siitä, ettei tuo mies ainakaan ole kunnallisia rettelöitä varten luotu? — Ei, Jumala paratkoon, ei sen enempää kuin samarialainenkaan tappeluun… liian hienotunteinen, liiaksi yksityinen mies. Vai mitä arvelette, neiti? — Pitäisikö meidän hypätä kepin yli joka kerta kun polisimestari sanoo: maksi!" —
"Mitäkö minä?" — neiti säpsähti hieman teepöytänsä ääressä ja jatkoi arastellen, — "minä en tästä asiasta älyä muuta kuin nuo molemmat lyhdyt. — Polisimestari varmaan on niitä ehdottanut hyvällä tarkoituksella", hymyili hän voittavan avomielisesti.
"Tuhma hän on, — ja vieläpä hyvänkylläsesti!… Sanokaapa nyt, huomaatteko te terveellä ja hyvällä älyllänne minkäänmoista järkeä siinä, että koko kaupunki väännetään päälleen noin tuiki mitättömän asian vuoksi?"
"Sehän se juuri on että" — häneltä oli päästä varomaton sana. — — "Ei mutta — tehän aivan sekoitatte minut kunnalliseen väittelyyn, hra tirehtori!" — keskeytti hän äkkiä puheensa niin luonnollisella kauhulla, että tirehtorista tuntui, kuin olisi ajanut takaa peljästynyttä kanaa. Tirehtori hieroi levottomana hampaitaan ja hänen katseensa siirtyi vuoroon toisesta toiseen.
"Laitappa niin Johnston, että pääset erillesi valtuustosta niin pian kuin vaan voit", neuvoi hän pisteliäästi.