"Ohi puoli kuuden jo", mutisi tirehtori ja katsoi kelloaan; hän jäi istumaan ja tanssitti sormiaan porraskaiteilla. — "Vietävän hyttyset!" Huitasi tuimasti nenäliinallaan.
Alhaalla maantiellä nousi jälleen pölypilvi ajoneuvoista, jotka mennä huristivat säleaidan sivustaa.
Tirehtori katsoi ja kuunteli, nieli sitten yhdellä siemauksella kahvikuppinsa tyhjäksi ja alkoi jälleen lukea.
"Eikö mitään uutta, Bratt?" yritti vihdoin rouva.
"Lontoon rahamarkkinoiltako? — Kyllä, ne ovat nousemaan päin, — ja raudan hinta nousee. Tuossa… lue mitä haluat."
Rouva jälleen vaipui omiin mietteisinsä nostellessaan laseja ja etsiessään taimenalkuja. — Ihmeellinen henki se asui ihmisissä siihen aikaan… Camille Desmoulins — — —
Äänettömyydessä kuului nyt pihaportin hidasteleva narina.
"Joudu lampaita päästämään, Anna, — ja sulje portti", huusi Gertrud. Hän juoksi pihaan ja tarttui koiraa niskasta; koira haukkui ja pinnisteli vastaan… "Tänään ei tule mitään lammasurheilusta, kuuletko Tyras!"
"Senkin penikka! — pane se jälleen kahleisin." — Tirehtori käänsi selkänsä harmissa.
Nyt jyrisi maantie, ja aika vauhtia ajoi siitä ohi kaupunkiin päin vaunut, suuri pölypilvi perässään.