Tirehtori nousi seisomaan ja katsoi omituisesti myhähtäen niiden jälkeen, viheriäisen säleaidan yli. Hän seisoi asennossa ikäänkuin rintaman tehdäkseen, jos niistä ehkä tervehdittäisiin.
"Stiftiamtmani!"… huudahti Klaus, joka harppasi ylös portaita.
Tirehtori vilkasi kelloaan, — ja Klaus hyvästi käsitti tämän tempun.
"Jos Johnstonilta kutsumusta tulee, niin on se täällä puolessa tunnissa", selitti poika ja käveli vihellellen maantielle päin, tähystelläkseen.
Tirehtori kävi istumaan ja katseli hartaasti toista saapastaan, jonka hän oli nostanut penkille. Miettiväisenä siveli hän leukaansa — tunnustellen kerran toisensa perästä parran sänkeä, — haali sitten äkkiä kokoon postin ja lähti makuuhuoneesen. — Lämmintä vettä, kuultiin hänen sieltä käskevän.
Kirsikkapuusta lankesi varjo portaille, ja rouva alkoi kastella ruohokentän laidoille istutettuja neilikoita.
* * * * *
Oli jo illallisen aika, kun Klaus palasi maantieltä aika harmissaan.
"On se merkillistä! — Nurinkurista lievimmin sanoen, eikö sinustakin, isä… Ja vaikka sinä aina kutsut hänet!"
"Miehellä olkoon valta tehdä mitä haluaa", lausui tirehtori lyhyesti.