"Se on välttämätöntä, — kerrassaan välttämätöntä!" intoili hän edelleen, kun ei puheensa herättänyt huomiota.
Tirehtori vilkasi häneen äkkiä sanomalehden takaa:
"Ei tallilyhtyäkään pidä polisimestarin saada!"
"Mutta voidaanko hänen pyyntöänsä vastaan tuoda mitään syitä? — ei ainakaan järkiperäisiä", huudahti asianajaja harmissaan. "Edistyvässä, uudenaikaisessa kaupungissa"…
"Ei talikynttilääkään!" — tirehtori katkaisi kaiken keskustelun tästä asiasta.
"Jos vielä jatkatte, asianajaja, niin ette lopulta saa kynttiläsaksiakaan!" varoitteli Johnston leikillisesti.
"Hitto vieköön, — tässä muka vielä pitäisi laittaa valaistusta, jotta merimiehet ja koulupojat saataisiin rangaistuiksi, — ei koskaan!" Tirehtori kääntyi äkkinäisellä liikkeellä Gaarderia kohtaan, — näkyi selvästi, ett'ei hän tahtonut väitellä Johnstonin kanssa.
"Suvella sain toki niin selvitetyksi, että Berentsenin poika — tiedättehän, työnjohtajan poika ruukiltani, — pääsi polisimestarin kynsistä. Se toinen, jonka hän pieksi, sai maksun kolmesta hampaasta ja peruutti kanteen. Mutta ajatelkaahan semmoista lakimies-aasia! — olisi hävittänyt pojan koko tulevaisuuden ainoastaan sen vuoksi, että tämä oli sattumalta iskenyt vähän liian hyvästi, kun kerran pitivät hauskaa tuolla takakadulla; — toinen ei hitto vieköön ollut parempi kuin toinenkaan… Mutta lakikirja vaan aana ja oona joka paikassa… Sillä oikeus olkoon sama kaikille", — matki tirehtori, voimatta kuitenkaan matkia ketään muuta kuin itseänsä. "Ja sillä tuo käräjäkoni tarkoitti, että kun vartija saa kynsiinsä jonkun merimiehen, niin tulee hänen vaan kaikin mokomin puuhata sitä, että poika saadaan putkaan tai kuritushuoneeseen. Sikamaista!… Eikä mies kuolemakseenkaan aavista, että kylässä, joka talvikauden on täpösen täynnä joutilasta meriväkeä, siinä kysytään malttia ja älykästä käytöstä, eikä hänen ulkokullatulta lakipykäliään… Ja että nuorisolla pitää olla sen verran vapauden vuoroa, palattuaan matkoilta, jotta joskus voi joutua tappeluun, — siitä ei miehellä näy olevan mitään käsitystä. Hänen kirjurinsa muka eivät koskaan tapelleet — virkapaikassa!"
"Eipä kukaan muu kuin Anders Bratt saisi noin huvittavia asioita parista kuivasta lyhdyntolpasta", sanoi Johnston herttaisesti härnäten.
"Kun kuulet, mitä nyt juuri juttelin Berentsenin pojasta… poika olisi toden totta päässyt vedelle ja leivälle!… niin et muuta voi kuin olla samaa mieltä kuin minä, Johnston!" Hänen voimakas päänsä taipui taakse päin ja silmät tarkastivat terävästi ympäristöä.