Thinka pudotti kilpikankaan käsistään ja astui tulipunaisena isää kohti, mutta pudisti kohta päätänsä.
"Rejerstad poikkesi tänne sitä tuomaan, hän oli matkalla ylös tuntureille… Hänen piti jättää se tänne."
Kapteeni tarkasteli käärettä… "Voudin sinetti. Tuokaa sakset tänne!"
Hän ei kiireessään malttanut riisua päällysvaatteita yltään.
"Päivän — varjo! … kuinka kaunis! … ja uusi", — huudahti Thinka, jääden siihen katsoa tuijottamaan.
"Katsokaapa vaan tuota van… Peijakas! Se mies oikein koettaa parastaan ollakseen kohtelias sinulle, Thinka."
"Etkö näe, Jäger, että tälle paperilapulle on kirjoitettu 'Viel
Liebchen'", sanoi rouva peitteleväisesti.
"Minä voitin häneltä 'Viel Liebchenin', niin se oli viime uudenvuodenpäivänä, kun isän kanssa jumalanpalveluksen jälkeen olin päivällisillä Horn'illa. Minä olin sen aivan unohtanut!" sanoi Thinka hiljaa.
Hän kohotti katseensa puoleksi ylös vanhempiinsa, mennen hiljaan ulos ja jättäen päivän varjostimen pöydälle.
"Mitäs, äiti, jos tulisit käyttämään tuota kangasta myötäjäisiksi!" sanoi kapteeni hieroen käsiään ja viskaten pois lakin päästään…