"Ei päivääkään ole kulunut, jolloin emme olisi olleet kutsuissa, joko päivällisillä tahi illallisilla, mutta paraat kaikista olivat kuitenkin tädin omat pienet päivälliskutsut; hänen taitonsa onkin siinä suhteessa yleensä tunnettu. Puhuimme yksinomaisesti ranskaa ja puheleminen käy niin helposti sillä kielellä; siinä on niin monenlaisia puhetapoja ja hienosta viittauksesta voi jo arvata toisen ajatuksia. Rönnov puhuu todellakin loistavaa ranskaa.

"Mies, joka käyttäytyy hänen laillaan, tekee jalon, ylhäisen vaikutuksen; silloin ikäänkuin joutuu ritarilliseen, miehuullisen arvollisuuden ilmapiiriin ja kuulee kannusten kilahtavan, — olin sanoa soitannollisesti — ja vähällä unohtaa, että ne maata polkevatkaan.

"Kun vertaa niitä kummallisia kömpelöitä kohteliaisuuden puheita, joita usein tanssijaisissa sanotaan suoraan vasten silmiä, kapteeni Rönnovin puhetapaan, sillä jos hän puhuu tahi on ääneti saa hän kuitenkin asiansa perille, niin en kiellä, että minua silloin valtaa iloisen juhlallinen mieliala. Hän sanoi mielellään tahtovansa istua vastapäätä minua pöydässä, sillä minä olen muka erään historiallisen naisen kuvan näköinen, jonka hän oli nähnyt Louvressa ja jolla tietysti oli musta tukka ja niska ylpeästi kenossa ja jonka itsetietoinen hymy ikäänkuin sanoi: 'Minä odotan, — ja hylkään, — kunnes se tulee, joka minut voi asettaa oikealle paikalleni!'

"No, jos häntä todellakin huvittaa keksiä sellaista, niin otan mielelläni vastaan kohteliaisuuden osoituksen. Löytyyhän kummia tahi setiä, jotka ovat aivan ihastuneet kummilapsiinsa ja pilaavat heitä puheillaan ja turhilla imarruksillaan! Minä pelkään, että niin on Rönnovin laita minua kohtaan, sillä vaikka hän muuten onkin niin ymmärtäväinen ja järkevä, käyttää hän kuitenkin aina minun suhteeni superlatiivia ja minä en tietysti voi olla näyttämättä, että minusta on hauskaa ja imartelevaa, kun hän alituisesti sanoo että minä olen oikein luotu esiintymään seuroissa korkeasukuisten herrojen ja naisten joukossa.

"Hän ajattelee minusta parempaa kuin todellakin ansaitsen, siitä syystä luultavasti, kun hän huomaa, että minä olen suorempi ja vähemmän teeskennelty kuin muut tytöt ja ett'en tahdo aina salata ajatuksiani, vaikka olen seuroissakin.

"Niin, niin, siinä saatte kiitoksen siitä, että aina olette minua hemmotelleet; mutta minä en kuitenkaan kohta ryömi pöydän alle, vaan koetan niin kauan kuin mahdollista pysyä paikallani!

"Mutta minkätähden sellainen mies ei ole mennyt naimisiin? Jos hän olisi nuorempi ja minä olisin vähä turhamaisempi, olisi hän melkein voinut tulla minulle vaaralliseksi. Hänellä on vielä kauniit, mustat hiukset, tosin vähän hienot ja harvat. Mutta sitä seikkaa en voi ihmisissä kärsiä, että he koettavat salata ikäänsä"…

Kapteeni kynsäsi peruukkiaan:

"Niin, niin, kun kulkee kosimistuumissa, äiti!" sanoi kapteeni naurahtaen. —

Pari päivää sen jälkeen palasi hän postikonttorista kädessään äidille pitkä kirje täti Alettelta. Täti Alette ei ollut kapteenin suosiossa… Ensiksikin oli hän liian "säädyllinen ja oppinut", toiseksi oli hän liian "suloinen" ja päälle päätteeksi oli hän — "vanha piika!"