Kapteeni istuutui mukavasti nojatuoliin ja kädet ristissä vatsan yli kuunteli hän, kun äiti luki kirjettä, vaan nähtävästi hän piti sitä ikävystyttävänä.
"Rakas Gittani!
"Tällä kertaa et sinä suinkaan työntänyt minun, vanhan neidin niskoille helpointa tehtävää, vaan todellakin sangen vaikeaa ja mutkikasta — vaikka olenkin sinun alati uskollinen tätisi. Jos olisimme saaneet suullisesti puhella keskenämme, niin olisit pian ymmärtänyt tarkoitukseni; mutta nyt ei minulla ole muuta neuvoa rauhoittaakseni omaatuntoani kuin kirjoittaa sinulle, siksi kuin olen sanonut kaikki, mitä on sydämmelläni.
"Kyllähän tiedät ettei kuvernöörin rouva kuulu niihin ihmisiin, joista minä erittäin pidän, ja jos et olisi pyytänyt minua Inger-Johannan tähden siellä käymään, niin en todellakaan olisi vaivannut vanhoja jäseniäni niin kauas täältä vanhasta kaupungista, jossa vanhat hyvät ystäväni asuvat, käydäkseni vieraissa hänen luonaan, vaikka hän tosin on aina osoittanut minulle suurta ystävällisyyttä ja luultavasti on saman tarkoittanutkin.
"Ensiksikin sanon sinulle, eitä Inger-Johanna on kaikin puolin hieno nainen, vaan hänessä on kuitenkin enemmän voimaa ja ydintä jos niin saan sanoa, hänellä on lujempi tahto kuin Eleonora raukallamme! Se on varma että hänellä monessa suhteena on vaikutusvoimaa kälyysi, vaikka tämän sanotaankin olevan niin järkähtämättömän ja osaavan hyvin pitää puoltaan. Ja useinkin täytyy Eleonoran käyttää viekkaita keinoja, kun hän ei tohdi toimia julkisesti Inger-Johannan nähden; niin on varman vakuutukseni mukaan ollut laita kapteenin suhteen. Palattuaan Parisista tuli hän nähtävästi tänne aikeissa kosia, kun ensin omin silmin olisi ottanut olosuhteista selkoa niinkuin viisas kenraali ainakin. Ainoastaan siitä tavasta, millä hän kohteli ja puhutteli Inger-Johannaa, olisi sokeakin voinut selvästi huomata asian laidan.
"Ainoa, joka ei sitä käsitä, vaikka häntä tuhansin tavoin siitä ahdistetaan, on juuri itse Inger-Johanna. Hän vaan istuu tyvenenä tuon hyörinnän keskellä ja hänen luonnollinen viattomuutensa suojelee häntä maailman monenlaista kavaluutta vastaan; tuo seikka on kummastuttavaa tuossa tytössä, joka muuten on kaikkiin niin älykäs, ja vanha täti Alette lisää: se on ihailtavaa hänessä.
"Enhän kokonaan tahdo kieltää, ett'eikö hän tule vähä pyöryksiin kaikesta suitsutuksesta, jota kapteeni ja kälysi nykyjään alituisesti sytyttävät hänen eteensä (ja kuka vanhempi, kokenut ihminen olisi antamatta sitä anteeksi nuorelle tytölle!) Mutta suitsutus ei vaan vaikuta toivottavaan suuntaan, nimittäin rakkauteen, vaan saattaa hänet vähän ylpeilemään arvostaan ja suosimaan kapteenia ainoastaan kohteliaana ritarina tai isänsä korkeasti kunnioitettavana ystävänä.
"Se on juuri tämä, joka vielä tällä kertaa esti kapteenia, niin että hän taas lähti matkaansa ja se tapahtui varmaankin kälysi kehoituksesta. Jos eivät vaan vanhat silmäni minua petä — ja jotainhan me, rakas Gitta, olemme kumpikin nähneet ja kokeneet tässä maailmassa sekä erikseen että yhdessä, — niin luulen, ett'ei Inger-Johanna vielä ole kylliksi kypsynyt rakkauden kysymykselle ja hänen ylpeytensä ja turhamaisuutensa on ainakin tähän asti näyttäytynyt olevan aivan riippumaton rakkaudesta."
Kapteeni kuorsasi nojatuolissaan ja äiti jatkoi hiljemmin:
"Hän tosin voi jotenkin innokkaasti haluta hienossa salissa vallita; mutta hän ei vielä voine käsittää, että silloin täytyisi ottaa omakseen salin omistajakin. Hänen avosydämmisessä olennossaan on jotain, joka aina pitää näiden molempien kysymysten välillä olevan juovan liian leveänä, niin ett'ei ratsuväen kapteenikaan voisi karata sen yli! Jumala häntä siunatkoon!