"Vai niin?"
"Kerrotaan hänen alituisesti käyvän prokuraatori Scharfenbergilla … taitaa olla nuorimman tyttären tähden?"
"En tiedä… Hyvästi Randi!"
Katsomatta ympärilleen ja sanomatta hyvästiä kenellekään kiiruhti kapteeni hevosen luo niin että kannukset helisivät ja miekka kolisi päällysvaipan alla. Ennenkuin hän nousi rattaille, painoi hän lakin syvemmälle.
"No niin, kiitos Halvar! Anna minulle ohjakset!… Tuossa ovat, sen —"
Hän lyödä sivahutti ruoskalla Mustaa, joka kavahti pystyyn ja nyt ajaa karahutettiin eteenpäin täyttä laukkaa, niin että aidan seipäät lensivät hänen silmiensä ohitse niin kiireesti kuin rumpupalikat.
Tänä tyvenenä, sumuisena syksy-päivänä astuskeli karjaa siellä täällä pitkin maantietä.
Kapteenia harmitti, kun porsas itsepäisesti juosta nelisti rattaiden edellä.
"Tuoss' saat! — varo, että korjaat luusi siitä, sen"… Ja loppupäätös oli aika sutkaus parkuvan porsaan selkään.
"Kaspas, tuolla makaa lehmäkin keskellä tietä!" tiuskasi hän, purren hampaitaan.