Kapteenin kasvot näyttivät vähä juhlallisilta…
Mutta äiti kuiskasi kyyneleet silmissä:
"Näethän, Jäger, ett'ei hän voi … ajatella!
"Eikö sinunkin mielestäsi, isä", sanoi rouva ääneen, "olisi parasta antaa kirje Thinkalle, että hän saisi miettiä asiaa huomis-aamuksi … olihan tämä niin odottamatonta."
"Tietysti, jos Thinka itse tahtoo!" kuului suuttunut vastaus, kun äiti seurasi tytärtään, sulkien hänet makuuhuoneesen…
— Koko illan istui Thinka siellä itkien pää tyynyyn painettuna…
Hämärässä meni äiti ylös ja istuutui hänen viereensä.
… "Näetkös, ei ole mitään keinoa jolla tästä pääsisi; ethän tahdo jäädä turvattomaksi ja muiden perheitten taakaksi; ommella, ommella, niin että silmänsä pilalle saa ja vihdoinkin ajelehtaisit tarpeettomana jossain sopessa… Sellaista arvokasta tarjoumusta, kuin tämä, pitäisi moni suurena onnena".
"Voi, mutta Aas! — Aas, — äiti!" nyyhkytti Thinka aivan hiljaa.
"Jumala tietää, lapseni! että jos vaan löytäisin jonkun toisen keinon, niin osoittaisin sen kohta sinulle, vaikka minun sentähden täytyisi pistää käteni tuleen!"