"Kaksi ylimäistä vasemmalla puolella, Äiti! parasta lienee, että otat Maritin mukaasi sekä lyhdyn … sitte voit kertoa, Rönnov, kuvernöörin rouvalle, että joimme hänen maljansa täällä ylhäällä lumikinosten välissä."
"Niin, hän on hyvin myötätuntoinen senlaiselle, Peter!"
— Rouva palasi saliin hetken kuluttua ja kantoi käsivarrellaan paksua, kahdeksanniitistä pöytäliinaa. Häntä seurasi palvelustyttö, jonka piti auttaa rouvaa nostamaan ruokapöytää seinältä keskelle lattiaa.
Tätä piti katettaman ja pelipöytä oli siirrettävä porstuan kautta isoon edustupaan, joka jo oli ehtinyt lämmitä…
"Etkö voi odottaa, äiti, siksi kun tämä peli loppuu?"
Äiti ei vastannut; vaan jokainen tunsi rasitusta hänen vaitiolostaan.
Tämä koski hänen kunniaansa, vasikanpaistia.
Ja he pelasivat vaieten eteenpäin, ikäänkuin rajulla höyryvoimalla.
Vihdoinkin virkkoi kapteeni, kun äiti yhä seisoi liikkumatta pöytäliina kädessä keskellä lattiaa:
"No, no, täytyyhän meidän tästä sitten siirtyä, Rönnov!" — — —
Makuukamarissa yläkerrassa pamppaili monta kiihkeätä sydäntä.