"Jännityksellä odottaen kunnioitettavaa vastaustasi piirrän
suurimmalla kunnioituksella
aina uskollinen ystäväsi
Carsten Rönnov."
Nyt oli muuta ajateltavaa, kuin puhella äidin kanssa revon raudoista ja satimista!…
Päivällislevostakaan ei tänään tahtonut tulla mitään.
Kapteeni kiiruhti ulos pihalle… Riiheen tarvittiin vielä yksi puimamies… Lanta piti ajettaman pelloille… Töitä piti koettaa kiiruhtaa!
Hän tuli taas sisään ja istuutui sohvalle, sytytti paperin ja syöksi jälleen ylös sytyttämään piippuansa. Hän muisti, että täytyi lähettää hakemaan seppää korjaamaan karhia ja muita työkaluja, joita keväällä tarvittaisiin…
Ei mikään auttanut, — hänen täytyi itse matkustaa kertomaan voudille tästä uutisesta!
XII.
Ensimmäisinä päivinä Maaliskuuta tuli Inger-Johannalta kirje:
… "Ei ole pitkä aika kulunut siitä kuin teille viimein kirjoitin, mutta sain juuri Rönnov'ilta kirjeen, jonka johdosta tahtoisin teidät, rakkaat vanhempani, puolelleni, ennenkuin tädin kirje, kuten arvaan, tulee selittämään teille asiat aivan vastakkaiseen suuntaan!