Talven yksitoikkoisuudessa keskipaikoilla helmikuuta, tuli postissa kirje, jota kapteeni käänteli ja väänteli kädessään ja katseli … valkoista, sileätä paperia, kirjaimia C. R. sinetillä, — ja aukaisi sen. — Niin, se oli todellakin Rönnovilta! — hänen loistava, sujuva käsi-alansa kaikenlaisine koukeroineen, jotka muistuttivat miehestä itsestä, kun hän komeana ja muhkeana kulki edestakaisin, kepeästi heiluttaen jalkojansa. —
"Herra kapteeni Petter Jäger! korkeasti kunnioitettu, vanhempi
kumppanini ja ystäväni!
"Minä en ryhdy tarkemmin selittämään asemaani, toiveitani j.n.e.,
vaan käännyn kohta pyyntööni ja asiani ytimeen.
"Siitä, miten kortit ovat tulleet ladelluiksi eteeni, — todellakin enemmän sattumuksesta kuin taitavan pelin tähden! — voit kyllä ymmärtää, että olen näinä parina viimeisenä vuotena pitänyt itseni oikeutettuna hakea senlaista vaimoa ja elämänseuraajaa, joka sopisi miehelle minun asemassani. Sieltä täältä etsiessäni kätkeytyi kuitenkin sisimpään sydämmeeni mustatukkainen, tummansilmäinen tyttö, jonka ensi kerran näin Giljellä eräänä talvi-iltana pelipöydän ääressä, ja johon sitten yhä enemmän kiinnyin, nähdessäni hänen kehittyvän komeaksi naiseksi, jonka ylevä kauneus on aivan huomiota herättävä.
"No, — kun minulla jo on neljäkymmentäkuusi vuotta hartioillani, en tahdo tuoda esiin mitään rakkauden kertomuksia, vaikka voisihan niistä olla paljokin sanottavaa. Ett'en kuitenkaan ole sisällisesti vanha, olen sen ainakin tässä tilaisuudessa huomannut.
"Luonnollista on, ett'en tätä sinulta kyselisi, jos en ensin pitemmän ja likemmän tuttavuuden kautta olisi tullut vakuutetuksi siitä, että tyttärelläsi on samoja tunteita minua kohtaan.
"Ett'ei loppupäätös ollut minun vahingokseni, tulee ilmi hänen
eilisestä, armaasta kirjeestään, jossa sain häneltä myöntävän
vastauksen.
"Toivoen, ett'ette väärin selitä rehellisiä sanojani ja vilpitöntä
toimintaani, käännyn sinun ja rakkaan vaimosi puoleen kysyen: —
tahdotteko uskoa minulle kalliin Inger-Johannan tulevaisuuden?
"Mitä ikinä mies voi tehdä keventääkseen ja tasoittaakseen hänen elämänsä polkua, sen lupaan minä kunniasanallani kaikki tahtovani täyttää.
"Tahdon vaan lisätä, että H.H. Majesteettiinsa ovat pyytäneet minua heitä seuraamaan lähtiessänsä matkalle Kristianiaan toukokuun lopussa tahi kesäkuun alussa. Silloin saan myös tavata hänet, johon koko haluni ja toivotukseni on kiintynyt.