… "Ja jos vaan koettaa tehdä vastusta, kun mieliteko tulee, joka on sama kuin piru itse"…
Grip ei jaksanut kuulla enää, ja kylmää oli siinä seistä järvellä.
Hän hyppäsi pois ja antoi vanhan Ristin jatkaa puheitansa siinä uskossa, että hän vielä seisoi takana.
Kylmä viima siellä järvellä kävi.
Hän näki hetken aikaa oman varjonsa, kädet takin taskuissa kiitävän eteenpäin kuun pilvien välitse luikertaessa… Lamppu niin lämpimästi valaisi hänen kasvonsa…
* * * * *
Kolme päivää myöhemmin seisoi Inger-Johanna iltasella ikkunassa ja katsoi ulos. Rinta kohosi raskaasta mielenliikutuksesta…
Grip oli kuollut keuhkokuumeesen kirkonkylässä.
Inger-Johanna oli ollut siellä häntä hoitamassa tähän asti, — oli puhunut hänen kanssaan, kuullut elävänsä hänen rajuissa houreissaan ja kohdannut hänen viimeisen tiedollisen katseensa, ennenkuin se sammui…
Kuu kulki suurena ja kelmeänä taivaalla. Koko seutu tunturineen ja muine suurine puhtaine muotoineen loisti niin haaveellisen valkoisena pakkasessa…