Hetkinen vielä, ja kapteeni ilmestyi arkihuoneen ovelle.
"Minä tuhannesti pyydän anteeksi, herra kapteeni! minä olen sattumalta … sattumalta"…
Tässä hän alkoi hämmentyä. Paha sattumus saattoi tänne toisen noista nuorista tytöistä, jotka hän oli nähnyt huvihuoneessa; tummempi heistä seurasi isäänsä sisälle, silloin se ei siis sopinut —
"… tullut ylhäältä vuorilta", hän jatkoi.
"Te ymmärrätte, ettei sitä voi silloin esiintyä niinkuin pitäisi"…
Viimeinen sanottiin sujuvasti kiireisellä tavalla.
Kapteeni ei ensi hetkessä näyttänyt juuri mieltyneeltä.
"Nimeni on Arent Grip"…
"Arent Grip!" toisti kapteeni ja katsoi häneen. "Grip? … samanlainen käytös ja samanlaiset silmät!… Ehkä 'perpetuum'in' poika? Lurlejkin kadetin poika? — hän on maanviljelijänä jossakin vuonojen rannalla"…
"Hän on minun isäni, herra kapteeni!"
"Harrastaako hän yhtä ahkerasti vielä aatteitansa mekaniikassa?" kysyi kapteeni ivallisesti. "Kuulin, että hän oli johtanut veden myllystä navetan katon kautta, niin että lehmät saivat ruiskukylpyä, kun auaistiin luukku katossa!"