"Totta tosiaan olikin äidillä kolme taalaria, ne minä häneltä anastin teitä varten.
"Ja siis hyvästi jääkää! Lähettäkää joskus kuulumisia itsestänne"…
"Lähetän kyllä ja rahoja myös!" ja ylioppilas lähti mielissään matkaansa.
Äiti oli ensin seisonut ääneti, hetkisen aikaa ummistaen huuliansa, vaan sitte ilmaisi hän ehdottomaksi mielipiteekseen sen, että jos kapteeni auttaisi, niin tulisi hänen heti antaa kaikki kolme. Tiettiinhän, ettei heillä liikoja ollut… Sillä ei ollut suotavaa, että tuo vieras juoksisi henkikirjurin ja voudin talossa ehkäpä pappilassakin, sen tähden kun hän ei olisi muka saanut kuin muutaman äyrin Giljellä!
— Thinka kertoi kerran toisensa perästä kaikesta, mitä hän ylioppilaan kanssa oli haastellut.
"Mitä hän sitten sanoi?" tutki Inger-Johanna.
"Hän oli niin hupainen koko ajan, niin, en ole milloinkaan kuullut niin hupaista!"
"Noh, etkö sitte muista jotain siitä mitä hän sanoi?"
"No niin — todellakin, hän kyseli, miksi luet ranskaa. Sinusta tehdään kenties papukaija, niin että muiden mukaan voisit haastella, kuin kaupunkiin tulet"…
"Vai niin, — mistä hän tiesi, että minä lähtisin kaupunkiin?"