"Kaikki liukkaimmat, pintapuolisimmat tarkoittanette!
"No, no, ei pidä taantua, herra Grip, jos pyytää uskallan!
"Sanoin niin hyvästi kuin suinkin osasin, kunnioitettu rouva;
sillä oikeastaan tarkoitin: kaikki valheellisimmat.
"Te olette taas vastaansanomisen tuulella; ja silloin joutuu
niin helposti tylyksi.
"Minä puolestani vaan luulen, että silloin valhettelee, jos
on väittämättä vastaan, kun toisin ajattelee.
"Silloin uhraa hyvälle tavalle; ilman sitä ei seurusteleminen
olisi mahdollista.
"Ja mitä uhrataan? Totuutta!
"Paremmin ehkä hiukkanen omaa turhamielisyyttämme, tilaisuutta näyttämään jotain loistavaa ominaisuutta; se on luullakseni suuri kiusaus erittäinkin nuorille herroille.
"Mahdollista, mutta — ei sittenkään, virkahti ylioppilas.
Näettekös!
"Mutta sitte sanoi täti, joka ei milloinkaan luovu omista ajatuksistaan: sievä käytöstapa ei ole halveksittava; ja kun näen nokkelan ylioppilaan seisovan konverseeraamassa kädet taskuissa tai rinkuttelevan tuoliaan, niin koetan aina pienellä viittauksella korjata tuota puutetta hänen kasvatuksessaan, — vaikka asianomainen sitte suuttuisi tai olisi suuttumatta äidilliseen suoruuteeni!