Nyt huudettiin ylhäältä.
Kapteeni tuli konttorista hanhenkynä suussa.
Mihin oli hänen muistiinpanokirjansa joutunut? Se oli ollut porstuan pöydällä…
Äidin piti mennä ylös kuulusteltavaksi, samoin Thean ja Jörgenin.
Tuossa, tuossa pöydällä … tuossa! … oli se ollut viisi kuukautta! Oliko heidän tarkoituksensa saattaa hänet peräti onnettomaksi kaikella pesemisellä ja siivoamisella?
"Mutta, rakas, rakas Jäger, kyllä me sen vielä löydämme, jos sinulla vaan on kärsivällisyyttä … kun etsimme"…
Ja siellä etsittiin koko vintti pitkin ja poikki, vanhain ikkunalasien, ylös-alasin käännettyjen pöytäin, lankavyhtien, tappurakasojen, paperikoppien alta ja kaikenlaisen romun seasta. Jörgen seisoi tuskallisessa hädässään korkeassa tynnyrissä päällään ja kaivoi sieltä kadonnutta kirjaa, kunnes äiti sai jälleen käännetyksi suunnan konttoriin päin.
"Konttorin kaapin päällä on suuri sininen kääre, vaan sieltä sinä jo kaiketi olet etsinyt?" kysyi äiti.
"Sieltäkö?… Tahtoisin tietää kellä olisi rohkeutta koskea" —
Kapteeni syöksi konttoriin.